Sivuilla Firefoxia käytettäessä näkyvät linkit eivät kuulu varsinaiseen kalustoon, ongelmaa korjataan paraikaa. Kiitoksia aktiivilukijoille asiasta huomauttamisesta!

Paalutetaan perusasiat ensin: jalkapallo on hieno laji sekä katsoa että pelata. Tänä kesänä katsomiseen on mitä parhaat mahdollisuudet missä vain, kun YLE näyttää ottelut myös suorana netissä.

Maailmalla jalkapalloon liittyy kuitenkin erilaisia lieveilmiöitä: korruptiota, petoksia, murhiakin. AC Allianssin sotkujen jälkeen suomalainen jalkapallo on vaikuttanut kohtuullisen rehelliseltä. Nyt kuitenkin Tapiolaan puuhataan jalkapallostadionia, joka tuntuu vetävän perässään melkoisia lieveilmiöitä. Stadionin lisäksi Honka on nimittäin hakenut sittemmin velkasaneeraukseen ajautuneen HP Infran kanssa suunnitteluvarausta hotellille Jousenpuiston metroaseman kylkeen. Elinkeino- ja kilpailukykyjaos (EKY) katsoi parhaaksi jatkaa varausta kokouksessaan 7.6., vaikka jälkeenpäin puheenjohtajaa myöten julkisuudessa jälkeenpäin todettiin, etteivät nämä toimijat kykene saattaaman hankkeitaan maaliin. Nyt taas odotellaan, ja koko ajan metrotunneli lähenee. Alue siis ei rakennu valmiiksi ennen metron saapumista ja Jousenpuistosta tulee alkuvaiheessa Puotilan tyylinen peltihalliasema keskellä niittyä.

On käsittämätöntä, että velkasaneerauksessa olevan toimijan varausta ylipäänsä jatketaan kun Matinkylän metroaseman ympäristön suunnitteluvaraukset on ratkaistu jo aikaa sitten. Nyt kaupungille ollaan tuomassa esitystä, jonka mukaan Espoo sekä lainaisi rahat rakentamiseen että maksaisi itse lainan takaisin ostamalla käyttövuoroja stadionilta lainanhoitokuluja vastaavalla summalla. Kyllä Espooseen tarvitaan nykyistä parempi jalkapallonäyttämö, mutta noilla summilla stadion täytyy tietysti tehdä Espoon omaan omistukseen.

En todellakaan tiedä, mitä kaikkea varausasiaan liittyy, mutta selkeä se ei todellakaan ole. Jousenpuiston asemanseudun kehittäminen on tärkeää ja sen täytyy olla ammattimaisissa käsissä. On selvää, että ainakin urheilupoliitikoilla tuntuu olevan intoa viedä epämääräistä varausta eteenpäin painokkaasti. Stadion ansaitsee toki puolestapuhujansa, mutta silmänkääntötalouteen en soisi vastuupoliitikon tai minkään poliittisen ryhmän ryhtyvän.

Espoossa päätettiin vuodenvaihteesta nykyistä tiukemmista päästörajoista kaupungin omalle autokannalle, ei kovin tiukista, mutta nykyistä tiukemmista kuitenkin. Osana toimenpiteitä kaupunki tulee – ja joutuu tavoitteet saavuttaakseen – vuoteen 2012 mennessä hankkimaan vähintään 13 nollapäästöistä autoa. Käytännössä nämä siis olisivat sähköautoja, joiden akut ladataan päästöttömällä sähköllä.

Utopiaa? Ei ollenkaan. Kaupungin autoja hallinnoiva Espoon Varikko on nimittäin toiminut asiassa todella ripeästi. Varikon katolle Mankkaalle on asennettu 400 neliömetriä aurinkopaneelia, jotka tuottavat sähköä noin 40.000 kWh vuodessa. Talvella tietysti vähemmän ja kesällä enemmän, laskelmassa on huomioitu nimittäin sekin että osan vuodesta paneelit ovat lumen peitossa. Koska sähkön myyminen ulos on verotuksellisista syistä mahdotonta, rakensi varikko alueelleen sähköautojen latauspisteen. Kilowattitunnit riittävät laskennallisesti kymmenen sähköauton 15.000 kilometrin vuotuiseen ajoon.

Espoossa on yli satatuhatta autoa ja pelkästään kaupungilla parisataa henkilöautoa. Niihin verraten kymmenen sähköautoa ei ole paljon, mutta jostain täytyy aloittaa. Espoon kaupungilla on kuitenkin noin 800.000 neliömetriä toimitilaa, joten kattopinta-alaa on vielä jäljellä.

Kaksi vuotta sitten valtuusto päätti hyväksyä Leppävaaran hiihtoputken kaavan ja luovuttaa putkelle tontin. Äänestin tuolloin hankkeen puolesta, elinkeinopoliittisena toimenpiteenä hiihtoputkiyrityksenkin tukeminen on hyvä ja kannatettava asia.

Kahden vuoden aikana hanke on edennyt aina rahoitussuunnitteluun asti. Hankkeeseen ryhtyvä sai kasaan osakepääomaa 2500 euroa ja haki kaupungilta takausta 2500000 euron lainaan; paketissa yksi sentti omaa rahaa muuttuu kymmeneksi euroksi taattua lainaa. Toki hankkeen rahoitus koostuu muistakin elementeistä, mutta se ei muuta noita faktoja. Ehkä pankinjohtaja on arvioinut riskit sellaisiksi, ettei kaupallinen hanke toimi ilman kaupungin takausta, vaikka viime talvena sukset loppuivat jokaisesta kaupasta ja hiihtäjiä oli ladut mustanaan. Todennäköisesti hän arvioi hankkeen taloudellista kannattavuutta nähtyään Ylläs-hallin velkasaneerauksen ja Salon Paipin kaatumisen.

Esitin sekä kaupunginhallituksessa että valtuustossa takauksen hylkäämistä. Kaupungin tehtävä ei ole tukea kaikin tavoin kaikkea liiketoimintaa alueellaan eikä päättäjien tarvitsisi kytkeä omaa ajattelua pois päältä aina, jos hanke on kategorisoitavaksi liikunnan tai urheilun alle.

Valtuusto kuitenkin päätti takauksen myöntämisestä. Pitääpä käydä siis nauttimassa niistäkin euroista kaupunkilaisena, sitten kun putki joskus avataan. Minä nimittäin ehdin talvella ostaa sukset ennenkuin ne loppuvat.

Espoon kaupungin varikolle Mankkaalle tulee aurinkosähköjärjestelmä, jolla ladataan kymmenen kaupungille hankittavaa sähköautoa. Kaikkiaan noin kahdestasadasta kaupungin käytössä olevasta henkilöautosta tämä on viitisen prosenttia; ei paljon, mutta merkittävä avaus kuitenkin. Varikko on itse vienyt hanketta aktiivisesti eteenpäin, hienoa työtä heiltä.

Asiaan liittyen kaupunginhallitukselle tuotiin 22.3. kokoukseen päätösesitys, jonka mukaan vuonna 2012 kaupungin henkilöautokannan keskipäästöt olisivat 145 g CO2/km ja tästä eteenpäin autokannan uusiutuessa leasing-sopimusten umpeutumisen myötä rajoja tiukennettaisiin. Vihreissä olimme ällistyneitä, sillä EU:n tavoite uusille autoille vuodelle 2012 on 120 g CO2/km. Tätä rajaa on Euroopan kriisiytyneeksi väitetty autoteollisuus lobannut Brysselissä todella kovasti, joten kyseessä on jo melkoinen kompromissi.

Sirpa Hertell teki hallituksen kokouksessa muutosesityksen tuon 120 g CO2/km puolesta, ja ällistykseni oli melkoinen kun sitä kannatti kaikkiaan kolme ihmistä viidestätoista – molemmat vihreät ja yksi muista puolueista. Vastustajien argumentit olivat, suoraan sanoen, käsittämättömiä. Niissä vedottiin mm. vähäpäästöisten autojen korkeampaan hintaan. Minusta nimenomaan pienet ja vähäpäästöiset ovat niitä halvempia.

Tervetuloa vaan autolobby siis tänne Espooseen. Montaa autoa ette myy, mutta vastaanotto on oleva lämmin tällä valaistulla moottoritiellä.

Yhdysvaltain Suomen suurlähettiläs Bruce J. Oreck oli Ilmastotalkoiden eilisen seminaarin avauspuhujana. Olutmerkin t-paita päällään loistavasti ja mielenkiintoista esityssoftaa käyttäen (puhujien teemaksi oli annettu “pitää sellainen esitys, jota ei pitäisi missään muualla”) puhunut Oreck ei voinut näyttävästi luvata maansa tai pomonsa puolesta kovinkaan kummoisia ympäristötekoja. Pääasiassa suurlähettiläs kannusti suomalaisia mahdollistamaan myös epäonnistumisen ja muistutti, että monen suuren innovaation takana on epäonnistumisia, konkursseja ja ensin turhalta vaikuttavaa työtä.

Puheen loppupuolella Oreck antoi viisi ohjetta, joilla torjua ilmastonmuutosta ja samalla saada siitä taloudellista hyötyä. Amerikkalaisen suusta hieman yllättäen yksi näistä ohjeista oli korostaa kuntien roolia, ja vieläpä niin että kunnat käyttäisivät päästövaikutuksia myös erilaisten maksujensa kriteereinä. Oreck totesi, että kunnan vahva rooli suomalaisessa yhteiskunnassa mahdollistaisi paljon nykyistä tehokkaamman intervention. Kerättyjä maksuja Bruce J. Oreck sijoittaisi kunnan oman toiminnan ekotehokkuuteen, esimerkiksi omiin liikelaitoksiin.

Tässä voi olla perää. Kunnan omassa taloudessa pääosa tuloista syntyy tuloverosta ja yhteisöverojen tuotosta, mutta erilaisia maksuja on useita erilaisia. Entä jos Espoo ottaisi käyttöön esimerkiksi rakennuslupaa myöntäessään energialuokan mukaan porrastetun maksun? Koko rakennushankkeen kustannuksissa se olisi pieni tekijä, mutta signaalina merkittävä osoitus siitä, että Espoo on tosissaan eikä kyse ole vain strategiasanahelinästä.

Yksi Sitran kuntaohjelman tavoitteista on selvittää ja kehittää palvelusetelin käyttöä kunnissa. Asiasta keskusteltaessa puolesta-vastaan -jakolinja on mennyt oikean ja vasemman puolen välissä. Olen itse suhtautunut asiaan aika skeptisesti; Suomessa on vain harvoja sellaisia seutuja, joissa setelinsaaja olisi todellisen valintatilanteen edessä palveluntarjoajia valitessaan ja kuntapalveluissa olisi muutakin kehitettävää.

Ensimmäiset ohjelman tuottamat tulokset kansainvälisistä vertailuista alkavat olla selvillä. Yhtenä referenssinä on hyvä mainita Tukholman seudun kaihileikkaukset, joissa noin neljästätoistatuhannesta leikatusta kymmenen on käyttänyt setelin tuomaa mahdollisuutta valita. Maassa, jossa kansalaisia ei Ruotsin tavoin ole opetettu päättämään omien eläkerahojen sijoittamisesta itse, voisi olettaa valinnanmahdollisuuden käyttäjien määrän olevan vielä vähäisempi.

Varmaan onkin niin, että vaativissa leikkauksissa palveluseteli ei ole oikea kehityssuunta. Terveysasioissa ihmiset luottavat lääkäriin ja lääkärin osaamiseen. Setelillä voi kuitenkin olla paikkansa erilaisissa sosiaalipalveluissa ja kenties ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossakin. Espoossa seteliä kokeillaan Vastaamo-hankkeessa sekä osin myös vammaispalveluissa, tulee olemaan mielenkiintoista aikanaan kuulla niiden kokeilujen tuloksista.

Pääkaupunkiseudun palveluyhteistyö ottaa taas kukonaskelen eteenpäin, jos tänään kaupunginhallituksen käsittelyssä oleva ehdotus yhteisistä päivystyspalveluista hyväksytään. Tähän asti juuri päivystys on ollut hankalaa, kun ensin täytyy selvittää, mihin täytyy hakeutua ja seuraavaksi miten sinne pääsee.

Toistaiseksi espoolaisten on virka-ajan ulkopuolella sairastuttuaan ollut pakko lähteä Jorviin. Sen sijainti on toki Espoossa keskeinen, käytännössä se on siis kaukana kaikesta. Aprillipäivästä eteenpäin päivystykseen voi hakeutua myös esimerkiksi Haartmanin sairaalaan Meilahteen. Lapsiperheitä puolestaan helpottanee mahdollisuus käyttää HYKS:n Lasten ja nuorten sairaalan päivystystä. Lisää tällaista!

Espoon kaupunginjohtaja Marketta Kokkonen ilmoitti maanantaina eläkkeelle jäämisestään tämän vuoden lopussa, päinvastaisista puheista huolimatta aivan riittävän ajoissa jotta Espoossa voidaan sekä selvittää että ottaa käyttöön joku muukin malli kuin perinteinen virkakaupunginjohtaja.

Suomalaisen torsopormestarimallin, siis valtuuston keskuudestaan valitseman pormestarin, ohella on nimittäin muitakin käytännön vaihtoehtoja johtaa ja ohjata kaupunkia hyvässä synkronissa poliittisen johdon hyväksymän strategian kanssa. Kaupungin sisäisessä johtamisessa tarvitaan poliittisten linjojen ja hallinnon nykyistä parempaa yhteensovittamista. Helsingin johtomalli on tästä yksi esimerkki: kaupungin ylin johto koostuu (entisistä) poliitikoista virkauralla ylenneiden hallintoihmisten sijaan. Jokaisella on osaava ja pätevä esikunta taustallaan. Espoossa viimeisin askel on ollut päinvastainen: kaupunginjohtajan ja toimialajohtajien tehtävät muutettiin määräaikaisista vakinaisiksi pari vuotta sitten. Espoon nykyiset johtajat ovat virkauraa pitkin edenneitä, päteviä ihmisiä. Kuitenkin näkisin, että tehtävä olisi riittävän houkutteleva määräaikaisenakin, oli nimike sitten pormestari tai kaupunginjohtaja.

Yksi asia uuden johtajan valinnassa on kuitenkin ylitse sisäisenkin johtajuuden: Espoon kaupunginjohtajan on kyettävä uskottavasti pitämään Espoon ja kaupunkiseutujen puolta valtion tasausjärjestelmän kanssa painittaessa. Tätä varten tulevalla johtajalla tulee olla vahva näkemys ja vankka verkosto. Muuten on vaarana, että pääkaupunkiseudun sisäiset klikit syövät kaiken energian ja valtakunnallinen talouspolitiikka jää varjoon, jolloin tilanne jopa pahenee muiden kuntien ahdingon syvenemisen myötä

Espoo ottaa käyttöön Espoo-lisän leikkauksen myötä päivähoitopaikkatakuun tammikuun alusta lukien. Lapsen voi siis ottaa pois päiväkodista ja viedä takaisin samaan tuttuun päiväkotiin elokuussa, vaatimuksena vain että hoitopaikka on ollut olemassa neljä kuukautta ja myös tauko kestää neljä kuukautta. Tämä on erinomainen asia, josta päätös olisi tietysti ollut johdonmukaista tehdä samalla kuin budjetissa linjattiin Espoo-lisästä.

Ennuste ensi vuodelle on, että kaupungin päiväkodeissa on kaikkiaan 9151 lasta ja perhepäivähoidossa 1382 lasta. Espoo kuitenkin ostaa osan päiväkotipaikoista ostopalveluna, kaikkiaan ensi vuodelle 2245 lapselle. Ostopalvelupäiväkotipaikat jaetaan samoin ehdoin ja samalta luukulta kuin kaupungin omatkin, mutta takuu ei koske näitä paikkoja. Kahdeksantoista prosenttia hoitolapsista on siis takuun ulkopuolella, eikä tilanne tule virkamiesjohdon tai ao. lautakunnan puheenjohtajan mukaan korjaantumaan ennen tammikuuta ja Espoo-lisän leikkausta.

Espoo-lisän leikkauksella haetaan noin seitsemän miljoonan vuotuisia säästöjä, ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen summa. Jokainen kuukausi noiden 2245 lapsen osalta maksaa kuitenkin vanhemmille Espoo-lisän menetyksenä puoli miljoonaa. Jotenkin tämä asia täytyy korjata, ja pian.