Trilogia paisui neliosaiseksi. Halusin nimittäin vielä laskeskella, miltä Ventti näyttäisi Espoossa, kun oletetaan että vaalitapa olisi nykyinen ja äänet jakaantuisivat puolueittain sekä ehdokkaittain samoin kuin 2008 vaaleissa.

Espoon Ventin kokoonpano olisi seuraavanlainen: Kokoomus yhdeksän paikkaa (nyt 26/67); Vihreät (11/67), SDP (9/67) ja PerusS (7/67) kolme paikkaa kukin; Svenska folkpartiet kaksi (6/67) ja Keskusta (3/67) yksi paikka. Nykyisistä valtuustoryhmistä Vasemmistoliitto (2/67), Köyhien asialla (1/67) ja Kristillisdemokraatit (2/67) putoaisivat kokonaan pois. Nimilista olisi seuraava:

Matikainen-Kallström Marjo (kok), Mäkelä Jukka (kok), Kasvi Jyrki (vihr), Guzenina-Richardson Maria (sd), Lauslahti Sanna (kok), Soini Timo (ps), Hemming Hanna-Leena (kok), Gestrin Christina (sfp), Karimäki Johanna (vihr), Markkula Markku (kok), Sistonen Markku (sd), Niemi Marika (kok), Byman Kurt (ps), Kauma Pia (kok), Elo Tiina (vihr), Särkijärvi Jouni (kok), Almqvist Fredrik (sd), Haglund Calle (sfp), Rossi Yrjö (kesk), Seppä Heikki (kok), Lahtinen Teemu (ps).

Kattava ja monipuolinen lista, vaikka moni nykyvaltuutettu putoaisi pois – niin kävisi minullekin. Listan yhdeksän ensimmäistä ovat vuonna 2007 valittuja kansanedustajia. Edellisissä postauksissa esitetyn mukaisesti valtiopäiväedustajat siis todennäköisesti keskittyisivät eduskuntatehtäviin, jolloin lihavoitujen sijalla olisivat seuraavat henkilöt:

Pursula Tiina (vihr), Merra Martti (kok), Värmälä Johanna (sd), Äikäs-Idänpään-Heikkilä Saija (kok), Hertell Sirpa (vihr), Viljakainen Paula (kok), Huhta Seppo (ps), Erkama Ritva (kok) Johansson Ulf (sfp).

Edelleen osaava porukka, sisältää muun muassa nykyisen kaupunginhallituksen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Näin käytännön tasollekin vietynä uskaltaisin kokeilla mallia pelkäämättä, että jonkun tietyn ryhmän ääni jää kuulumatta tai että onni kaatuisi ulos Espoon hevosenkengästä.

Oletetaan edelliseen postaukseen tukeutuen, että kuntaan on perustettu Ventti ja sen jäsenet, puheenjohtajaa lukuun ottamatta, vastaavat jostain tietystä kunnan toimintaan kuuluvasta alueesta. Yksi on opetuslautakunnan puheenjohtaja, toinen teknisen lautakunnan ja niin edelleen.

Nykymallissa asioiden valmistelu ja päätöksenteko ovat voimakkaasti erotetut toisistaan. Lautakunnat, kunnanhallitus ja valtuusto tekevät päätökset ainoastaan esittelyn pohjalta, eikä niillä ole mahdollista päättää asioiden ottamisesta käsittelyyn. Uudessa mallissa on perusteltua, että Ventin jäsenet ovat tietyssä määrin mukana myös valmistelussa, esimerkiksi osallistuvat toimialojen johtoryhmiin. Väistämättä malli muuttuisi dualistisesta monistiseen suuntaan, kuten raportissa määritellään eurooppalaiset erot valtuusto-kunnanhallitus -mallin ja yhden luottamuselimen mallin välillä. Näin myös valmistelukehotuksia on helpompi antaa muutenkin kuin vuosittaisen strategiaväännön kautta.

Kuitenkaan edelleenkään ei vaadita, että venttiläinen olisi sen enempää asiantuntija alallaan kuin maan hallituksen ministeri omalla hallinnonalallaan, hieman muita perehtyneempi vain kuten lautakuntien puheenjohtajat nykyisinkin. Omat vastuualat taklaavat myös sen ongelman, että pienessä toimielimessä syntyisi hyvävelipohjaista hallitus-oppositio -jakoa. Sellaistahan nykyisessä kuntakentässä ei periaatteessa puolueiden välillä ole. Astetta kevyempi, osin samansuuntainen uudistus on Lasse Lehtisen esittämä Brysselistä tuttu: valtuutetulle annetaan valmisteluvastuu jossain asiassa ja mietintö nimetään hänen mukaansa. Valtuutettu, tai uuden mallin venttiläinen joutuu etsimään riittävän konsensuksen ja neuvottelemaan eri vaihtoehdoista muiden ryhmien kesken, mutta saa myös esitellä asian. Mietintöjä myös tarvitaan niin paljon, ettei niiden valmistelu jää ainoastaan ryhmien puheenjohtajille.

Yksi erityiskysymys on kunnanjohtajan asema. Vuoteen 1976 asti kunnanjohtaja oli myös kunnanhallituksen puheenjohtaja, sekä virkamies että luottamusmies siis. Tätä perua kunnanjohtajat yhä edelleenkin ovat usein ”sekä sopivia että päteviä”; virkamiehiä, joista kaksi kolmasosaa kuuluu johonkin puolueeseen. Tämä ei kannusta päteviä, mutta epäpoliittisia hakeutumaan kunnanjohtajaksi. Monessa paikassa ollaankin pulassa, kun avoimiin johtajanpaikkoihin ei ole hakijoita. Pormestarimalli voisi osaltaan ratkaista tätä asiaa vapauttamalla kunnanjohtajan ammattijohtajaksi ja organisaation kehittäjäksi. Samalla kunnan tosiasialliseen johtajuuteen kuuluu suora poliittinen vastuu. Toinen tällä keinoin saavutettava organisatorinen hyöty olisi parempi henkilöstöjohtaminen, nythän monet muutosehdotukset redusoituvat politiikan kentällä sinipunaiseksi keskusteluksi työntekijän ja -antajan oikeuksista. Ventti keskittyisi aidommin asiasisältöihin ja henkilöresurssikysymykset ratkaistaisiin sen mukaan.

Paljon uudistusesityksiä. Mitä tulee tapahtua, jotta kaikki nämä voidaan toteuttaa? Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Naapurien kertoman mukaan Timo T.A. Mikkonen asui kolmisenkymmentä vuotta sitten, minun ikäisenäni siis, Olarissa. Käytän tätä tekosyynä äkilliseen besserwisserismin puuskaani. Ehkä vielä vaikuttavampi tekijä on valtiovarainministeriön tänä vuonna julkaisema Kunnan johtaminen – demokratia, työnjako ja vastuu -raportti ja sen herättämät ajatukset. Taustatiedot perustuvat pitkälti juuri tähän ansiokkaaseen raporttiin.

Jaan tekstin kolmeen eri postaukseen. Tässä ensimmäisessä käsittelen luottamuselinten, etenkin valtuuston ja kaupunginhallituksen parempaa toimintaa; toisessa luottamusmiesten ja virkamiesten suhdetta ja työnjakoa sekä kolmannessa eräitä muita kysymyksiä, kuten esitettyjen muutosten edellytyksiä.

Nykyisellään kunnanvaltuustojen rooli ja päätöksentekokulttuuri ovat vähintään rajallisia. Enimmillään 85 hengen kerran kuussa kokoontuvassa konklaavissa on liian helppoa olla yhden asian valtuutettu ja olla sitoutumatta yhteisiin päätöksiin. Tämä taas johtaa siihen, että päätösten ohjausvaikutus on liian pieni. Englantilainen kuntademokratia tuntee käsitteen backbench councillors, takarivin valtuutetut, jotka eivät ole kunnanhallituksen jäseniä eivätkä siten mukana päätöksenteossa kuin vasta loppukäsittelyssä. Liitoskunnissa valtuustot ovat suhteessa vielä suurempia kuin muualla. Monesti asiat varsinaisesti päätetäänkin kunnanhallituksessa, tai joissain tapauksissa erilaisissa suljetuissa pöytäkirjattomissa neuvotteluissa ja valtuusto vain siunaa näin tehdyt päätökset.

Jos juhlasalivaltuuston ja kabinettihallituksen sijaan kunnassa olisi yksi, sanotaan 21 hengen vaaleilla valittu elin, olisi päätöksenteko nykyistä selkeälinjaisempaa mutta demokratia kuitenkin turvattu äänikynnyksen jäädessä selvästi alle viiden prosentin. Selvyyden vuoksi nimitän jatkossa elintä jatkossa Ventiksi. Tämän lisäksi voitaisiin harkita mallia, jossa jokaisella elimen jäsenellä olisi oma tai kahdella yhteinen vastuualue, johon perehtyä ja jonka lautakuntaa esimerkiksi johtaa. Päätöksenteko olisi kuitenkin kollegiaalista ja oman vastuualueen asioiden lisäksi pitäisi perehtyä muihinkin käsiteltävänä oleviin asioihin. Tämä itse asiassa vastaisi aika pitkälti ylioppilaskuntien nykyistä hallitustoimintaa. Ehkäpä juuri siksi joku TKY-tutuistani kysyi ensimmäiseksi, mistä alueesta vastaan kuultuaan että minut valittiin kaupunginhallitukseen. Nolotti vastata, etten vastaa mistään.

Ventti lisäisi avoimuutta sekä poliittista vastuuta ja toisi esiin eroja eri puolueiden välillä. Se myös skarppaisi poliittisten ryhmien sisäistä tilannetta. Vanhoilla meriiteillä ei voisi jäädä roikkumaan varavaltuutetuksi, vaan vaaleissa ainoastaan terävin kärki pääsisi läpi Venttiin, lautakuntapaikkoja toki riittäisi useammalle. Näin puolueet asettaisivat myös kunnittain oman vaaliohjelmansa kriittiseen tarkasteluun ja ryhmien sisäisetkin erot tulisivat näkyviin.

Seuraavassa postauksessa pohdin työnjakoa Ventin uudenlaisen luottamusmieshallinnon ja virkamiesten välillä.

Pari päivää ehti mennä vaaleista, mutta en ole unohtanut. Kiitos kaikki te 450 äänestäjää ja muuta tukijaa! Erityisen hienolta tuntuu, että Vihreät ovat Espoossa ja Helsingissä selvästi toiseksi suurin puolue ja näin entistä tiukemmin vallankahvassa.

Suomisen Esa on jo tehnyt postauksessaan ‘Ruumiinavaus’ niin hyvän analyysin vaaleista valtakunnassa, että eipä lisäillä siihen sen kummempia. Espoossa on jännittävä nähdä, miten perussuomalaiset, joista ainoastaan Soinilla on valtuustokokemusta (Kurt Bymanhan oli listalla sitoutumattomana) aikoo miehittää heille vaalituloksen perusteella kuuluvat lautakuntien puheenjohtajuudet ym. vähän osaamistakin vaativat paikat. Saamme nähdä.

Politiikan arki jatkuu tänään. Teknisessä lautakunnassa käsittelemme lausuntoa Espoon ympäristökeskukselle Espoon toimenpideohjelmasta vuosille 2009-2011 pääkaupunkiseudun ilmastostrategian 2030 toteuttamiseksi. Puisevasta nimestä huolimatta tärkeä juttu ja teknisen keskuksen strategian painopiste – Vihreiden aloitteesta.

Moi,

ja terveisiä Espoosta!

Sää suosi tänään, mutta julkinen liikenne takkuilee ja kaupunki on aika hajanainen. Aika moni asia täällä edelleen kaipaa korjaamista, kaikki on kovin mustavalkoista vaikka pitäisi olla vihreää. Käy huomenna äänestämässä niin jatketaan työtä Kaupunki-Espoon puolesta.

Ollaan yhteyksissä,

Matti, #41

Selitin eilen Iranista lähtöisin olevalle työkaverilleni Suomen poliittista järjestelmää seitsemän minuutin junamatkalla Käpylästä Helsinkiin, englanniksi. Loppujen lopuksi ihmettelin itsekin, miksi Espooseen valitaan 67 hengen valtuusto kokoontumaan kerran kuussa ja miksi niin moni käyttää kampanjaansa enemmän rahaa kuin tulee koskaan saamaan kokouspalkkioina takaisin. Anglosaksisten maiden City councilit, jollaiseksi kaveri ensin kaupunginvaltuustoa luuli, ovat noin kymmenen hengen ryhmiä, joihin kuuluvat ovat täysipäiväpoliitikkoja. Hämmästys sen kuin jatkui, kun sanoin että kaupunginhallituksenkin jäsenet ovat enemmän tai vähemmän päivätöissä eikä varsinaista vaaleilla valittua pormestaria ole kuin parissa kaupungissa kokeiluluonteisesti. Ydinkysymys tuntui olevan, kuka asioista oikeasti sitten päättää. Mitä siihen osaa vastata?

No, yhden päätöksentekijän politiikkakaan ei ole paras ratkaisu sillä se johtaa aikamoisiin tempon ja suunnanvaihtoihin kausien välillä. Yhdysvaltojen kampanjointia on ollut tällä kertaa erityisen kiva seurata kun tietää, että Obamalla on tukenaan presidentintekijä vailla vertaa, Jaakko Helleranta. Kiitos muuten tuesta myös tässä kampanjassa, saatu tieto on ollut erittäin arvokasta!

PS. Otaniemen televisioitu kuntavaalipaneeli on nähtävissä myös verkossa kahdessa osassa, 1 ja 2.

Rovaniemellä Vihreiden kannatus on hypännyt viime kunnallisvaalien 6,8 prosentista 19,6 prosenttiin (hämmentävää, mutta Lapin Kansan sivuilta tätä uutista ei enää löytynyt…). Espoossa tällainen kannatus tarkoittaisi Vihreiden paikkamäärän kasvua nykyisestä yhdeksästä kolmeentoista valtuutettuun. Vaikka Lapin valtalehden avoimuuskriisi ei olekaan poliittinen vaan taloudellisten toimijoiden luoma, on avoimuuden politiikalla selvästi tilausta.

Olin tänään Isossa Omenassa kampanjoimassa ja osallistumassa Hesarin paneelikeskusteluun. Ihmisten tapaaminen on aina hauskaa ja mainokset myös hupenivat kovaa vauhtia (kiitos etenkin sille rouvalle, joka otti mainoksen “koska siinä on niin komea mies kuvassa”). Tätä menoa flyereitä täytyy tilata taas lisää.

Ehkä mielenkiintoisimman keskustelun kävin Espoon islamilaisen yhdyskunnan johtajan kanssa maahanmuuttajanuorten ja -vanhusten tarpeista. On johdonmukaista, että kaupunki on ottanut islamilaisen yhdyskunnan yhteistyökumppaniksi kristillisten seurakuntien tapaan, mutta samalla tuntuu että tehtäväsarkaakin on ihan eri tavalla. Moni iäkäs maahanmuuttaja ei ole tietoinen oikeuksistaan saada espoolaisena toimeentulotukea tai muunlaista apua eikä perinteinen nuorisotyö aina löydä maahanmuuttajia.

Yksi loistava ratkaisu on aprillipäivänä kauppakeskus Entressessä avattava Keski-Espoon kirjasto, jossa nimenomaan maahanmuuttajanuorten tilantarve on otettu toiminnan suunnittelussa huomioon ja jonne on myös palkattu maahanmuuttajataustaista henkilökuntaa. Kynnys tulla kirjastoon on tarkoitus pitää matalana ja esimerkiksi kokeisiin lukemiseen on varattu paljon rauhallista tilaa, jota kotoa ei välttämättä löydy. Jo nyt Suvelan kirjastossa käy vuodessa enemmän ihmisiä kuin Kiasmassa ja huhtikuussa määrä toivottavasti kasvaa entisestään.

Kuntien valtionosuusjärjestelmä on monimutkainen juttu. Pääperiaate siinä on, että rikkaat kunnat maksavat köyhille pientä tasinkoa, jotta köyhien ei pitäisi nostaa veroprosenttiaan ylikorkeaksi. Espoossa tämä tarkoittaa, että 1,078 miljardin euron (vuoden 2007 kertymäarvio ennen verotuksen vahvistamista) verotuloistamme maksamme 3,6 miljoonaa muualle Suomeen.

Sinällään tämä on pienessä mittakaavassa ihan oikeansuuntaista toimintaa. Vaikka mielelläni puhun kaupunkien puolesta, on hyvä, että maakuntien Suomessa yksittäisen yrityksen sulkeminen tai muu paikallinen katastrofi ei turmele koko kunnan taloutta.

Mittakaava kuitenkin muuttuu. Valtionosuusjärjestelmä tajuaa kahden vuoden viiveellä verotulojen kasvaneen, se siis ulosmittaa seuraavina vuosina enemmän espoolaisten rahaa vaikka todennäköistä on, että samaan aikaan Espoon omien verotulojen kehitys ei ole suotuisaa. Tälle vuodelle on laskettu valtionosuuksiin uppoavaksi 7,2 miljoonaa, vuodelle 2009 17,9 miljoonaa ja vuodelle 2010 22,5 miljoonaa euroa. Vuonna 2010 järjestelmä on tarkoitus laittaa uusiksi, joten näihin lukuihin tuskin tulee sitä ennen muutosta.

Näin ollen kolmen vuoden aikana maksamme yhteensä noin 37 miljoonaa euroa ekstraa verrattuna hyvänä talousvuonna 2007 maksettuun määrään. Verrokkina kerron, että tänä vuonna Espoon kulttuuritoimen kaikki menot ovat noin 45 miljoonaa.

Vaalien alla on tullut paljon kysymyksiä mielipiteistäni joihinkin asioihin sekä kysymyksiä siitä, miten olen missäkin päätöksessä äänestänyt. Loin erillisen sivun, johon listasin näitä asioita. Saa kysyä lisää tavatessa, mailitse tai muuten.