Tällä viikolla on debatoitu ruuhkamaksun hyvyydestä ja huonoudesta, kun kaupungit ovat antaneet lausuntojaan Liikenne- ja viestintäministeriön selvitykseen. Selvää on, että joukkoliikenneyhteyksiä tulee parantaa ja toisaalta, että autoilun kustannukset ruuhkamaksun myötä marginaalisesti nousevat. Yksiselitteistä kuitenkin on, että yhteiskuntataloudellisesti ruuhkamaksu kannattaa.

Tehdään pieni laskuharjoitus. Keskimäärin espoolainen tulonsaaja saa valtionverotuksessa huomioitavaa tuloa yli 30.000 euroa vuodessa, yli 2.500 euroa kuukaudessa siis. Jokainen minuutti töissä rikastuttaa siis espoolaista ainakin 0,26 eurolla ja työnantaja on valmis maksamaan minuutin työpanoksesta nelisenkymmentä senttiä, kun palkan sivukulut otetaan huomioon.

Näin ajatellen keskiarvoespoolaisen työnantaja olisi valmis maksamaan 0,40 euroa jokaiselta lisäminuutilta, jonka espoolainen olisi enemmän työpaikallaan. Jos samalla ajatellaan, että työntekijästä on mukava olla kotona ja joka tapauksessa mukavampi olla töissä kuin ruuhkassa, niin esimerkiksi euron suuruiseen ruuhkamaksuun riittäisi kaksi ja puoli minuuttia pidempi työaika. Vaihtoehtoisesti espoolainen voisi todeta, että ostaa itselleen vapaa-aikaa työajan hinnalla, jos pääsee ruuhkamaksun hinnalla neljä minuuttia nopeammin kotiin.

Jokainen, joka on matkustanut henkilöautossa vaikkapa Länsiväylän aamuruuhkassa (kokeilin itse, yli tunti Kuitinmäestä Aleksanterinkadulle kello yhdeksäksi eikä Lauttasaaren jälkeen ollut ruuhkasta tietoakaan tai missään valoissa joutunut odottamaan kuin yhdet vihreät) tietää, että kaksi tai neljä minuuttia matka-ajassa on nappikauppaa. Muut hyödyt, kuten tienrakentamisinvestointien viivästyminen tulevat vielä tähän päälle. En voi kuin ihmetellä, miksi ruuhkamaksu ei näin ajatellen Espoossa ollut hyvä väline kuin vihreiden mielestä, kun samaan aikaan Helsingissä ja Keravalla sitä kannatettiin laajemmin.

Amnesty jatkaa ansiokasta kampanjaansa näissäkin vaaleissa, kiitos kaikille minut mukaan haastaneille! Kampanjan sivuilla on tarkempaa tietoa siitä, mitä kaikkea kunnissa – lähimpänä ihmisiä ja perheitä olevissa palveluissa – voidaan ja pitää tehdä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Ennen kaikkea kysymys on siitä, että ennaltaehkäisemässä ja auttamassa pitää olla riittävästi motivoituneita ihmisiä

Kaupunkisuunnittelu ja kaikkinainen rakentaminen Espoossa on tavalla tai toisella teknisen ja ympäristötoimen asiana. Niin pientä koppia ei olekaan, etteikö ainakin lupa sille pitäisi anoa. Metro, uudet koulut, puistot, tontit, asuminen - sama toimiala useine virastoineen hallitsee kaikkia. Tästä syystä sekä poliitikkoja että viranhaltijoitakin aika ajoin kiinnostaa kehittää toimialan organisointia, sillä muutama pullonkaula särkemällä saadaan sirpaleiden siivoamisen jälkeen aikaan parempaa kaupunkiympäristöä. Hyvä esimerkki tästä on teknisen keskuksen asiakaspalvelun perustaminen.

Tällä haavaa ollaan tilanteessa, jossa sekä toimialan johtaja että suurin osa tärkeimmistä virastopäälliköistä, kaupunkisuunnitteluviraston, teknisen keskuksen ja kiinteistöpalvelukeskuksen, ovat kaikki kuusikymmentä vuotta täyttäneitä miehiä ja näin ollen viimeistään muutaman vuoden sisään heräämme aamuun, jolloin he eivät enää tule työpaikoilleen vaan jäävät ansaitulle eläkkeelle. Eikä heidän tarvitse olla yksin, aikamoinen liuta yksikönpäällikköjä tulee samaan marjapussirinkiin (minun tuntemani eläkeläiset pelaavat tavallisimmin muita pelejä, mutta marjapussi kuulostaa joltisenkin hyvältä tässä yhteydessä).

Elleivät siis vaaleissa poliittiset voimasuhteet muutu täysin, on suurin muutos alalla ensi vaalikaudella odotettavissa näistä henkilövaihdoksista. Virkamiesten roolista politiikassa on esitetty useita eri näkökulmia, mutta kyllä virastopäällikön valta on siksi suuri että henkilövalinnat tulevat olemaan tärkeitä. Pysykää kuulolla.

Kun on tullut aiemmin soimattua Espoon toimintaa niin kerrotaan julkisesti positiivisetkin uutiset – aihetta nimittäin on. Olen ilmoittautunut Työväenopiston kurssille sekä myös olin varasijalla eräälle toiselle saman alan kurssille. Opistolta tuli äsken puhelu; pääsisin varasijakurssille. Harmittelin vähän asiaa, kun kevät on jo edennyt ja olen ollut sillä toisella kurssilla, mutta oma-aloitteisesti asiakaspalvelija tarjosi että vaihdetaan nämä päittäin – jo maksettu maksu osoitetaan uudelle kurssille ja osallistuminen siirretään siinä samalla. Ehkei siis ensimmäinen ratkaisu asiakaspalvelun haasteisiin ole ottaa konsulttia hätiin.

Asia on sikäli ajankohtainen, että teknisen toimialan asiakaspalvelua ollaan keskittämässä omaan yksikköönsä. Teknisessä lautakunnassa olemme myös olleet tähän enemmän kuin valmiita, koska olemme aika ajoin puuttuneet kuntalaispalalutteen käsittelyyn ja ennen kaikkea siihen kuluvaan aikaan.