Yksi Sitran kuntaohjelman tavoitteista on selvittää ja kehittää palvelusetelin käyttöä kunnissa. Asiasta keskusteltaessa puolesta-vastaan -jakolinja on mennyt oikean ja vasemman puolen välissä. Olen itse suhtautunut asiaan aika skeptisesti; Suomessa on vain harvoja sellaisia seutuja, joissa setelinsaaja olisi todellisen valintatilanteen edessä palveluntarjoajia valitessaan ja kuntapalveluissa olisi muutakin kehitettävää.

Ensimmäiset ohjelman tuottamat tulokset kansainvälisistä vertailuista alkavat olla selvillä. Yhtenä referenssinä on hyvä mainita Tukholman seudun kaihileikkaukset, joissa noin neljästätoistatuhannesta leikatusta kymmenen on käyttänyt setelin tuomaa mahdollisuutta valita. Maassa, jossa kansalaisia ei Ruotsin tavoin ole opetettu päättämään omien eläkerahojen sijoittamisesta itse, voisi olettaa valinnanmahdollisuuden käyttäjien määrän olevan vielä vähäisempi.

Varmaan onkin niin, että vaativissa leikkauksissa palveluseteli ei ole oikea kehityssuunta. Terveysasioissa ihmiset luottavat lääkäriin ja lääkärin osaamiseen. Setelillä voi kuitenkin olla paikkansa erilaisissa sosiaalipalveluissa ja kenties ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossakin. Espoossa seteliä kokeillaan Vastaamo-hankkeessa sekä osin myös vammaispalveluissa, tulee olemaan mielenkiintoista aikanaan kuulla niiden kokeilujen tuloksista.

Tällä viikolla on debatoitu ruuhkamaksun hyvyydestä ja huonoudesta, kun kaupungit ovat antaneet lausuntojaan Liikenne- ja viestintäministeriön selvitykseen. Selvää on, että joukkoliikenneyhteyksiä tulee parantaa ja toisaalta, että autoilun kustannukset ruuhkamaksun myötä marginaalisesti nousevat. Yksiselitteistä kuitenkin on, että yhteiskuntataloudellisesti ruuhkamaksu kannattaa.

Tehdään pieni laskuharjoitus. Keskimäärin espoolainen tulonsaaja saa valtionverotuksessa huomioitavaa tuloa yli 30.000 euroa vuodessa, yli 2.500 euroa kuukaudessa siis. Jokainen minuutti töissä rikastuttaa siis espoolaista ainakin 0,26 eurolla ja työnantaja on valmis maksamaan minuutin työpanoksesta nelisenkymmentä senttiä, kun palkan sivukulut otetaan huomioon.

Näin ajatellen keskiarvoespoolaisen työnantaja olisi valmis maksamaan 0,40 euroa jokaiselta lisäminuutilta, jonka espoolainen olisi enemmän työpaikallaan. Jos samalla ajatellaan, että työntekijästä on mukava olla kotona ja joka tapauksessa mukavampi olla töissä kuin ruuhkassa, niin esimerkiksi euron suuruiseen ruuhkamaksuun riittäisi kaksi ja puoli minuuttia pidempi työaika. Vaihtoehtoisesti espoolainen voisi todeta, että ostaa itselleen vapaa-aikaa työajan hinnalla, jos pääsee ruuhkamaksun hinnalla neljä minuuttia nopeammin kotiin.

Jokainen, joka on matkustanut henkilöautossa vaikkapa Länsiväylän aamuruuhkassa (kokeilin itse, yli tunti Kuitinmäestä Aleksanterinkadulle kello yhdeksäksi eikä Lauttasaaren jälkeen ollut ruuhkasta tietoakaan tai missään valoissa joutunut odottamaan kuin yhdet vihreät) tietää, että kaksi tai neljä minuuttia matka-ajassa on nappikauppaa. Muut hyödyt, kuten tienrakentamisinvestointien viivästyminen tulevat vielä tähän päälle. En voi kuin ihmetellä, miksi ruuhkamaksu ei näin ajatellen Espoossa ollut hyvä väline kuin vihreiden mielestä, kun samaan aikaan Helsingissä ja Keravalla sitä kannatettiin laajemmin.

Kaupunginhallitus teki eilen maanantaina päätöksen esittää valtuustolle jätevedenpuhdistamon sijaintipaikaksi Blominmäkeä äänin 12-3. Puolet RKP:stä ja Perussuomalaiset kokonaisuudessaan halusivat rakentaa puhdistamon Suomenojalle. Taidan olla selityksen velkaa, koska esitin sijaintipaikaksi alunperin parhaaksi arvioitua Sammalvuorta niin Hesarissa kuin Länsiväylässäkin yhdessä Ritva-Liisa Luomarannan (kok.) ja Pekka Vaaran (sd.) kanssa.

Olin valmistautunut tekemään vielä kaupunginhallituksessa muutosesityksen Sammalvuoren puolesta ja mittauttamaan sen kannatuksen Suomenojaa vastaan. Näin lopulliseen äänestykseen olisi voitu saada vastakkain kaksi kalliovaihtoehtoa, ja taustakeskustelujen mukaan Sammalvuori olisi saanut kannatustakin. Lopputulosta se ei olisi muuttanut, Blominmäen kannalla oli joka tapauksessa enemmistö hallituksen jäsenistä.

Kuitenkin kokouksen tiukin keskustelu neuvottelutaukoineen käytiin siitä, saadaanko Blominmäki-vaihtoehtoon mukaan maininta Suomenojan lintukosteikon luonnonsuojelulain mukaisesta suojelusta, siis alueen kaavoittamisesta suojelualueeksi, vai puhutaanko ainoastaan “riittävästä suojelusta”. Vihreille tärkeintä koko asiassa oli juuri tuo suojelu, joten katsoin että minun tulee ennemmin kannattaa ryhmän yksimielistä kantaa kuin tehdä omaa esitystä, joka ei tule kuitenkaan lopulliseksi päätökseksi. Niinpä päädyimme Luomarannan kanssa tekemään pöytäkirjamerkinnän, jossa vielä painotamme Sammalvuoren olevan paras mutta Blominmäen hyväksyttävissä.

Lintukosteikko siis suojellaan kaupunginhallituksen päätöksen mukaan. Jätevedenpuhdistamo saadaan kallioon, vaikkakaan ei ihan parhaaseen paikkaan. Espoo saa maanmyyntituloja metroradan varren uusista asunnoista.

Itse tein kokouksessa yhden lupauksen: vuoden 2017 jälkeen en itse aio laskea jätevesiäni maanpäälliseen jätevedenpuhdistamoon. Tämä asettakoon aikataulutavoitteen, muuten on edessä muutto tai ulkovessaan siirtyminen.

Kunnissa suurin osa virkamiehistä taitaa olla tällä hetkellä lomalla. Vielä vanhojen työehtosopimusten piirissä olevalla väellä voi vuosilomaa olla jopa yhdeksän viikkoa, varmasti ihan ansaittua. Sillä välin toisaalla kuitenkin tapahtuu asioita, jotka tulevat vaikuttamaan jo syksyn ja parin seuraavan vuoden asuntotilanteeseen.

Aivan ensimmäinen merkittävä asia on ASP-lainan ehtojen huomattava paraneminen ja sen kautta ensiasunnonostajille kanavoitava tuki. Vaikka muutama tuhat euroa on murto-osa pienenkään asunnon ostohinnasta, kohdistunevat sen aiheuttamat paineet kerrostaloyksiöihin ja pieniin kaksioihin; sellaisiin asuntoihin, joissa ehkä muuten asuttaisiin vuokralla. Pieniä asuntoja siis tullaan tarvitsemaan kaupunkikeskuksissa, muutoin nuoret ensiasunnonostajat, vuokralla asuvat ja opiskelijat joutuvat kärsimään. Ellei tämä muuten onnistu niin rakennettakoon korkeammalle.

Toinen uusi avaus on tänään julkaistu Sipoonrannan rahoitusmalli. Sipoonranta on tuleva asuinalue Sipoossa. (Jos taloudessamme olisi televisio, yrittäisin varmasti poikkeuksellisesti seurata Diili-sarjaa, jossa hankkeelle haetaan markkinointijohtajaa, koskapa samantyyppisessä työssä itsekin olen.) Alueella on vahva asemakaava eli kunnan poliittinen tahto sen rakentamiseen on olemassa. Tavallisesti tässä tilanteessa olisi käytävä läpi kaksi rahoituskapeikkoa: ensin kunnalta tulisi löytyä budjettirahaa rakennuttaa alueelle kunnallistekniikka, sitten asuntorakennuttajalta tulisi löytyä rahaa aloittaa asuntojen rakentaminen ennekuin myynti alkaa vetää. Tehokkuustappiot ovat tavallisesti melkoisia. Kun kehittäjä ottaa ulkopuolista rahaa jakamaan omaa voittoaan, on alue mahdollista rakentaa leveämmillä hartioilla ja nykyistä nopeammin.

Lisäksi on muistutettava, että pk-seudun kuntien ja valtion puitesopimus velvoittaa Espoonkin rakennuttamaan ja vastaamaan siitä, että sen alueella rakennetaan vuosittain keskimäärin 2500 asuntoa. Tästä tavoitteesta ollaan pahasti jäljessä, määrästä toteutunee tänä vuonna alle puolet. Kaikki keinot nopeuttaa asuntotuotantoa sinne, mihin sitä on kaavallisesti sovittu toteutettavaksi, tuleekin siis käyttää. Tähän asti Espoossa on viivytelty sekä kaavoissa että kunnallistekniikassa.

Valitettavasti linkkiä alkuperäiseen Etelä-Saimaan uutiseen ei ole saatavilla, mutta tiedoksi annettakoon seuraavaa: tiukoissa säästöpaineissa pinnistelevän Taipalsaaren valtuusto päätti kokouksessaan 17.6. että jokainen valtuutettu antaa kaksi euroa porukkalottoon ja velvoitti kunnan hallintojohtaja Mikko Hietamiehen jättämään kupongin. Kyllä meillä Espoossa on vielä monta kantoa kääntämättä!

Viime syksynä Espoon valtuusto budjettikäsittelyssään päätti perustaa kaupunkiin palvelutuotantojohtajan viran, tehtäväkenttänään kehittää kaupungin itse tuottamia palveluja kuten ruokapalvelua ja kiinteistöpalvelua. Virka laitettiin julkiseen hakuun helmikuussa ja hakemuksia tuli kymmenittäin. Osa johtajan alle tulevista palveluista on liikelaitostettu kaupungin sisällä.

Toukokuussa kaupunginjohtaja kuitenkin esitti että virkaa ei täytettäisi ja demarit kannattivat äänekkäästi. Tämänpäiväistä uutisointia seurattuani olen melko lailla ihmeissäni: jos tämä toimiala kerran on noin kannattavaa ja kaupunki ei kehitä itse tuottamiaan palveluita, on parin vuoden päästä edessä omien palveluiden totaalinen lakkauttaminen ja ostopalveluihin siirtyminen.

Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että ainakin osa kiinteistöpalvelusta on sellaista, joka ehdottomasti kannattaa tehdä kaupungin omana työnä. Olen myös tottunut ajattelemaan, että työväenpuolue haluaisi tehdä kaupungin omana työnä huomattavasti suuremman osan ja säilyttää tai lisätä kaupungin työpaikkoja.

Siksi olen aika ymmälläni: onko demarien linja muuttunut radikaalisti, vai enkö vain näe jotain itsestäänselvää sudenkuoppaa nähdessäni palvelutuotantojohtajassa mahdollisuuden kehittää omaa toimintaa, saada aikaan säästöjä ja pystyä vastaamaan markkinoiden asettamaan tuottavuuskehitykseen?

Ken härjillä kyntää, se härjistä puhuu. Niinpä talousasia jatkaa mieleni askarruttamista, varsinkin kun  eilisessä kaupunginhallituksen iltakoulussa selviytymisstrategiaksi ristitty Espoo-strategia 2010-2013 ponnistaa valtuuston tuottavuusohjelman pohjalta. Yksi tärkeä tekijä tuottavuuden parantamisessa on entistä useamman palvelun tarjoaminen sähköisenä, joka myös parantaa palvelun laatua - ajatellaanpa vaikka hammaslääkärin ajanvarausta 24/7 nykyisen viikottaisen parin tunnin puhelinaikaikkunan sijaan.

Selvää on, että strategiavalintoja on tehtävä sen pohjalta, mitkä palvelut Espoossa halutaan tarjota erityisen hyvin ja missä riittää normaali lakisääteinen taso. Toisaalta tiedetään, että kaupungin palveluita käyttävät asukkaat ovat tyytyväisempiä palveluihin kuin kuulopuheiden perusteella niitä arvioivat. Entäpä jos tämä tieto yhdistettäisiin sähköisten palvelujen tarjoamiin mahdollisuuksiin? Iloiset veronmaksajat ovat useasti esittäneet, että julkisten palvelujen hinnassa näytettäisiin myös verorahoin maksettu osuus niistä. Näin päiväkotilaskussa lukisi esimerkiksi seuraavaa:

Palvelun hinta /kk                  900 €
Verovaroin katettu osuus        667 € 
Maksettava hinta                233 €

Laskin palvelun hinnan kymmenentuhannen euron vuotuisten kustannusten mukaan jaettuna yhdelletoista kuukaudelle ja otin maksettavaksi hinnaksi korkeimman kunnallisen päiväkotimaksuluokan.

Tämä voisi osaltaan auttaa espoolaisia ymmärtämään, mistä he maksavat ja helpottaa painetta lisätä palvelujen määrää tai selviä ekstrapalveluja.

Luin viikonloppuna Boxberg & Heikan tuoreen pamfletin Lumedemokratia. Mielenkiintoinen teos, suosittelen muillekin, vaikka kustannustoimittajalle olisi vielä piisannutkin työsarkaa ja moni päätelmä kirjassa johdetaan aika ohuen induktion kautta. Lumedemokratia varoittelee konsensuspolitiikan vaaroista ja nostaa esiin ihmisiä, jotka ovat Espoossakin vallan kahvassa. Itse asiassa välillä tuntuu siltä, että konsensuspuolueeseen kuuluvat lähes kaikki, jotka ovat olleet mukana kuntapolitiikassa yli viisi vuotta. Itsekin kannatan useimmissa päätöksissä yhteisen kannan muodostamista äärimmäisen täpärän äänestystuloksen sijaan, mutta rajansa silläkin.

Siksipä juuri oli herättävää saada eilen illalla viesti säästöneuvotteluista: demarit eivät lähteneet mukaan sopimukseen säästöistä. Kaksi suurta löysivät yhteisen sävelen, kolmospuolue jäi ulkopuolelle. Ehkä tämä osaltaan tuo erimielisyyksien ratkoimisen takaisin politiikkaan yhteisen hyssyttelyn sijaan. 

Kytkös Lumedemokratiaankin löytyy: kirjoittajat esittävät, että 1990-luvun lamassa oikea lääke olisi ollut lisävelanotto säästämisen sijaan. Pikavippiä demaritkin joutuvat tarjoamaan lääkkeeksi, sillä jo nyt Espoo ottaa syömävelkaa ja kolmen vuoden päästä Espoon velan määrä on nelin-viisinkertaistunut, vaikka nyt sovitut säästöt toteutetaankin.

Espoon valtuusto päättää tänään pääkaupunkiseudun vesihuollon yhdistämisestä YTV:n alle vuoden 2010 alusta. Tämä laskee esittelyn mukaan espoolaisten vesimaksuja noin 10% sekä on eittämättä yhteistyön kannalta kannatettavaa. Olen tähänkin asti ollut sitä mieltä, että kaupunkien pitäisi nimenomaan yhdistää toimintojaan ja sitä suuremmalla syyllä nyt, kun konkreettinen yhteistyöhanke on olemassa.

Keskustelu valtuustossa on kuitenkin melkoista olkinukkien rakentamista. Kukaan ei tee pohjaesityksestä poikkeavaa esitystä vaan kaikki uhoavat kilvan itsenäisen Espoon puolesta. Keskustelu on aivan muualla kuin siinä, miten asukkaat saavat puhdasta vettä juotavakseen ja miten heidän jätteensä puhdistetaan – ja mihin hintaan. Säälittävää, pateettista.

Kuntien valtionosuusjärjestelmä on monimutkainen juttu. Pääperiaate siinä on, että rikkaat kunnat maksavat köyhille pientä tasinkoa, jotta köyhien ei pitäisi nostaa veroprosenttiaan ylikorkeaksi. Espoossa tämä tarkoittaa, että 1,078 miljardin euron (vuoden 2007 kertymäarvio ennen verotuksen vahvistamista) verotuloistamme maksamme 3,6 miljoonaa muualle Suomeen.

Sinällään tämä on pienessä mittakaavassa ihan oikeansuuntaista toimintaa. Vaikka mielelläni puhun kaupunkien puolesta, on hyvä, että maakuntien Suomessa yksittäisen yrityksen sulkeminen tai muu paikallinen katastrofi ei turmele koko kunnan taloutta.

Mittakaava kuitenkin muuttuu. Valtionosuusjärjestelmä tajuaa kahden vuoden viiveellä verotulojen kasvaneen, se siis ulosmittaa seuraavina vuosina enemmän espoolaisten rahaa vaikka todennäköistä on, että samaan aikaan Espoon omien verotulojen kehitys ei ole suotuisaa. Tälle vuodelle on laskettu valtionosuuksiin uppoavaksi 7,2 miljoonaa, vuodelle 2009 17,9 miljoonaa ja vuodelle 2010 22,5 miljoonaa euroa. Vuonna 2010 järjestelmä on tarkoitus laittaa uusiksi, joten näihin lukuihin tuskin tulee sitä ennen muutosta.

Näin ollen kolmen vuoden aikana maksamme yhteensä noin 37 miljoonaa euroa ekstraa verrattuna hyvänä talousvuonna 2007 maksettuun määrään. Verrokkina kerron, että tänä vuonna Espoon kulttuuritoimen kaikki menot ovat noin 45 miljoonaa.