Yksi Sitran kuntaohjelman tavoitteista on selvittää ja kehittää palvelusetelin käyttöä kunnissa. Asiasta keskusteltaessa puolesta-vastaan -jakolinja on mennyt oikean ja vasemman puolen välissä. Olen itse suhtautunut asiaan aika skeptisesti; Suomessa on vain harvoja sellaisia seutuja, joissa setelinsaaja olisi todellisen valintatilanteen edessä palveluntarjoajia valitessaan ja kuntapalveluissa olisi muutakin kehitettävää.

Ensimmäiset ohjelman tuottamat tulokset kansainvälisistä vertailuista alkavat olla selvillä. Yhtenä referenssinä on hyvä mainita Tukholman seudun kaihileikkaukset, joissa noin neljästätoistatuhannesta leikatusta kymmenen on käyttänyt setelin tuomaa mahdollisuutta valita. Maassa, jossa kansalaisia ei Ruotsin tavoin ole opetettu päättämään omien eläkerahojen sijoittamisesta itse, voisi olettaa valinnanmahdollisuuden käyttäjien määrän olevan vielä vähäisempi.

Varmaan onkin niin, että vaativissa leikkauksissa palveluseteli ei ole oikea kehityssuunta. Terveysasioissa ihmiset luottavat lääkäriin ja lääkärin osaamiseen. Setelillä voi kuitenkin olla paikkansa erilaisissa sosiaalipalveluissa ja kenties ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossakin. Espoossa seteliä kokeillaan Vastaamo-hankkeessa sekä osin myös vammaispalveluissa, tulee olemaan mielenkiintoista aikanaan kuulla niiden kokeilujen tuloksista.

Trilogia paisui neliosaiseksi. Halusin nimittäin vielä laskeskella, miltä Ventti näyttäisi Espoossa, kun oletetaan että vaalitapa olisi nykyinen ja äänet jakaantuisivat puolueittain sekä ehdokkaittain samoin kuin 2008 vaaleissa.

Espoon Ventin kokoonpano olisi seuraavanlainen: Kokoomus yhdeksän paikkaa (nyt 26/67); Vihreät (11/67), SDP (9/67) ja PerusS (7/67) kolme paikkaa kukin; Svenska folkpartiet kaksi (6/67) ja Keskusta (3/67) yksi paikka. Nykyisistä valtuustoryhmistä Vasemmistoliitto (2/67), Köyhien asialla (1/67) ja Kristillisdemokraatit (2/67) putoaisivat kokonaan pois. Nimilista olisi seuraava:

Matikainen-Kallström Marjo (kok), Mäkelä Jukka (kok), Kasvi Jyrki (vihr), Guzenina-Richardson Maria (sd), Lauslahti Sanna (kok), Soini Timo (ps), Hemming Hanna-Leena (kok), Gestrin Christina (sfp), Karimäki Johanna (vihr), Markkula Markku (kok), Sistonen Markku (sd), Niemi Marika (kok), Byman Kurt (ps), Kauma Pia (kok), Elo Tiina (vihr), Särkijärvi Jouni (kok), Almqvist Fredrik (sd), Haglund Calle (sfp), Rossi Yrjö (kesk), Seppä Heikki (kok), Lahtinen Teemu (ps).

Kattava ja monipuolinen lista, vaikka moni nykyvaltuutettu putoaisi pois – niin kävisi minullekin. Listan yhdeksän ensimmäistä ovat vuonna 2007 valittuja kansanedustajia. Edellisissä postauksissa esitetyn mukaisesti valtiopäiväedustajat siis todennäköisesti keskittyisivät eduskuntatehtäviin, jolloin lihavoitujen sijalla olisivat seuraavat henkilöt:

Pursula Tiina (vihr), Merra Martti (kok), Värmälä Johanna (sd), Äikäs-Idänpään-Heikkilä Saija (kok), Hertell Sirpa (vihr), Viljakainen Paula (kok), Huhta Seppo (ps), Erkama Ritva (kok) Johansson Ulf (sfp).

Edelleen osaava porukka, sisältää muun muassa nykyisen kaupunginhallituksen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Näin käytännön tasollekin vietynä uskaltaisin kokeilla mallia pelkäämättä, että jonkun tietyn ryhmän ääni jää kuulumatta tai että onni kaatuisi ulos Espoon hevosenkengästä.

Edellisissä postauksissa olen radikaalisti muuttanut kunnan hallintoa ja vaalikäytäntöjä suoremmiksi ja avoimemmiksi. Molempia tarvitaan, jotta kunnat voivat edes kuvitella vastaavansa toimintaympäristönsä asettamiin ja sisäisiin haasteisiinsa. Jotakin pitää kuitenkin tapahtua, jotta muutokset olisivat mahdollisia.

Nykyisin sama kuntalaki säätelee sekä 120 asukkaan (yhdeksän valtuutettua) Sottungaa että 570.000 asukkaan Helsinkiä (85 valtuutettua). Ainoa variointimahdollisuus on lupa eräänlaisen pormestarimallin käyttöön, jota nyt kokeillaan Tampereella ja Pirkkalassa. Kokeiluja tarvitaan, enkä esitä, että koko Suomessa siirrytään yhtaikaa esittämääni malliin. Vaikka kuntien tehtävät eri Euroopan maissa ovat hyvin erilaisia, on useissa maissa kuitenkin mahdollista järjestää kuntien hallinto keskenään eri tavoin. Selvää on, että Helsingin metropolialue tarvitsee jo nyt erilaista lainsäädäntöä kuin muu maa, ei pelkkää YTV-lakia. Ventti-malli sopinee parhaiten suuriin kaupunkeihin, ei paikkakunnille joissa se loisi uuden hallinnontason.

Porua muutos aiheuttaisi valtapoteroissakin, kun salamavaloissa paistattelisi entistä harvempi. Voi olla, enkä pidä tätä mitenkään pahana, että ehdokasasettelussakin oltaisiin nykyistä tarkempia. Etenkin julkkisehdokkaiden mukaanotto olisi suurennuslasin alla, kun kullekin ryhmälle tulisi selvästi nykyistä vähemmän paikkoja. Poliittisten ohjelmien ja niihin sitoutumisen merkitys kasvaisi, kun ryhmää edustaisi vain muutama ihminen. Kyseessä ei kuitenkaan olisi askel kohti listavaalia, vaan äänestäjille jäisi tilaa valita mieleisensä ehdokas ja siten osoittaa kannatuksensa tietynlaiselle politiikalle ja politiikanteolle. Nykyinen vastakkainasettelu populististen poliitikkojen ja yksisilmäisten virkamiesten välillä laantuisi.

Ventin jäsenille tulee taata mahdollisuus tehdä politiikkaa eli osallistua julkiseen keskusteluun, päätösten valmisteluun ja omaksua vaihtoehtoisia toimintatapoja. Tämä edellyttää sitä, että palkkio tai palkka tehtävästä on riittävä, sillä ison kaupungin johtaminen vaatii vähintään puolipäiväistä asialle omistautumista ja vaihtoehtoiskustannus töistä poisjäämiselle on korkea. Nykymallissa lähinnä eläkeläisvaltuutetuilla on aikaa politikoida ja perheelliset sekä työikäiset ovat valtuustoissa aliedustettuina. Monessa iltatyötä vaativassa ammatissa politiikkaan osallistuminen on täysin mahdotonta. Toisaalta nyt kaupunginvaltuutetuissa on kansanedustajia ja ministereitäkin, joiden osallistuminen tapahtuu ainoastaan satunnaisesti ja pääasiallinen tehtävä on kerätä ääniä puolueelle. Uudessa mallissa kuntapoliitikon olisi mahdollista siirtyä osapäivätyöhön tai ottaa jopa kokonaan virkavapaata. Silti kunnan kustannukset eivät nousisi tähtitieteellisesti, osa virkamiestyöstähän siirtyisi Ventille ja palkkionsaajia olisi ratkaisevasti vähemmän.

Ovatko nämä ajatukseni kunnallishallinnon kehittämisestä aivan utopistisia? Onko kaikkien muiden mielestä nykytila varsin hyvä? Mietin näitä asioita, kunnes sattumalta kuulin tänään radio Ylen ykkösen Ykkösaamussa (kuultavissa 25.11. asti) professori Pertti Mecklinin ja Vantaan ex-kaupunginjohtaja Erkki Rantalan keskustelevan aivan samoista asioista ja muutoksen tarpeesta. Jotain täytyy tehdä, jos nykyistä kuntien vahvaa autonomiaa aiotaan ylipäänsä jatkaa.

Oletetaan edelliseen postaukseen tukeutuen, että kuntaan on perustettu Ventti ja sen jäsenet, puheenjohtajaa lukuun ottamatta, vastaavat jostain tietystä kunnan toimintaan kuuluvasta alueesta. Yksi on opetuslautakunnan puheenjohtaja, toinen teknisen lautakunnan ja niin edelleen.

Nykymallissa asioiden valmistelu ja päätöksenteko ovat voimakkaasti erotetut toisistaan. Lautakunnat, kunnanhallitus ja valtuusto tekevät päätökset ainoastaan esittelyn pohjalta, eikä niillä ole mahdollista päättää asioiden ottamisesta käsittelyyn. Uudessa mallissa on perusteltua, että Ventin jäsenet ovat tietyssä määrin mukana myös valmistelussa, esimerkiksi osallistuvat toimialojen johtoryhmiin. Väistämättä malli muuttuisi dualistisesta monistiseen suuntaan, kuten raportissa määritellään eurooppalaiset erot valtuusto-kunnanhallitus -mallin ja yhden luottamuselimen mallin välillä. Näin myös valmistelukehotuksia on helpompi antaa muutenkin kuin vuosittaisen strategiaväännön kautta.

Kuitenkaan edelleenkään ei vaadita, että venttiläinen olisi sen enempää asiantuntija alallaan kuin maan hallituksen ministeri omalla hallinnonalallaan, hieman muita perehtyneempi vain kuten lautakuntien puheenjohtajat nykyisinkin. Omat vastuualat taklaavat myös sen ongelman, että pienessä toimielimessä syntyisi hyvävelipohjaista hallitus-oppositio -jakoa. Sellaistahan nykyisessä kuntakentässä ei periaatteessa puolueiden välillä ole. Astetta kevyempi, osin samansuuntainen uudistus on Lasse Lehtisen esittämä Brysselistä tuttu: valtuutetulle annetaan valmisteluvastuu jossain asiassa ja mietintö nimetään hänen mukaansa. Valtuutettu, tai uuden mallin venttiläinen joutuu etsimään riittävän konsensuksen ja neuvottelemaan eri vaihtoehdoista muiden ryhmien kesken, mutta saa myös esitellä asian. Mietintöjä myös tarvitaan niin paljon, ettei niiden valmistelu jää ainoastaan ryhmien puheenjohtajille.

Yksi erityiskysymys on kunnanjohtajan asema. Vuoteen 1976 asti kunnanjohtaja oli myös kunnanhallituksen puheenjohtaja, sekä virkamies että luottamusmies siis. Tätä perua kunnanjohtajat yhä edelleenkin ovat usein ”sekä sopivia että päteviä”; virkamiehiä, joista kaksi kolmasosaa kuuluu johonkin puolueeseen. Tämä ei kannusta päteviä, mutta epäpoliittisia hakeutumaan kunnanjohtajaksi. Monessa paikassa ollaankin pulassa, kun avoimiin johtajanpaikkoihin ei ole hakijoita. Pormestarimalli voisi osaltaan ratkaista tätä asiaa vapauttamalla kunnanjohtajan ammattijohtajaksi ja organisaation kehittäjäksi. Samalla kunnan tosiasialliseen johtajuuteen kuuluu suora poliittinen vastuu. Toinen tällä keinoin saavutettava organisatorinen hyöty olisi parempi henkilöstöjohtaminen, nythän monet muutosehdotukset redusoituvat politiikan kentällä sinipunaiseksi keskusteluksi työntekijän ja -antajan oikeuksista. Ventti keskittyisi aidommin asiasisältöihin ja henkilöresurssikysymykset ratkaistaisiin sen mukaan.

Paljon uudistusesityksiä. Mitä tulee tapahtua, jotta kaikki nämä voidaan toteuttaa? Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Naapurien kertoman mukaan Timo T.A. Mikkonen asui kolmisenkymmentä vuotta sitten, minun ikäisenäni siis, Olarissa. Käytän tätä tekosyynä äkilliseen besserwisserismin puuskaani. Ehkä vielä vaikuttavampi tekijä on valtiovarainministeriön tänä vuonna julkaisema Kunnan johtaminen – demokratia, työnjako ja vastuu -raportti ja sen herättämät ajatukset. Taustatiedot perustuvat pitkälti juuri tähän ansiokkaaseen raporttiin.

Jaan tekstin kolmeen eri postaukseen. Tässä ensimmäisessä käsittelen luottamuselinten, etenkin valtuuston ja kaupunginhallituksen parempaa toimintaa; toisessa luottamusmiesten ja virkamiesten suhdetta ja työnjakoa sekä kolmannessa eräitä muita kysymyksiä, kuten esitettyjen muutosten edellytyksiä.

Nykyisellään kunnanvaltuustojen rooli ja päätöksentekokulttuuri ovat vähintään rajallisia. Enimmillään 85 hengen kerran kuussa kokoontuvassa konklaavissa on liian helppoa olla yhden asian valtuutettu ja olla sitoutumatta yhteisiin päätöksiin. Tämä taas johtaa siihen, että päätösten ohjausvaikutus on liian pieni. Englantilainen kuntademokratia tuntee käsitteen backbench councillors, takarivin valtuutetut, jotka eivät ole kunnanhallituksen jäseniä eivätkä siten mukana päätöksenteossa kuin vasta loppukäsittelyssä. Liitoskunnissa valtuustot ovat suhteessa vielä suurempia kuin muualla. Monesti asiat varsinaisesti päätetäänkin kunnanhallituksessa, tai joissain tapauksissa erilaisissa suljetuissa pöytäkirjattomissa neuvotteluissa ja valtuusto vain siunaa näin tehdyt päätökset.

Jos juhlasalivaltuuston ja kabinettihallituksen sijaan kunnassa olisi yksi, sanotaan 21 hengen vaaleilla valittu elin, olisi päätöksenteko nykyistä selkeälinjaisempaa mutta demokratia kuitenkin turvattu äänikynnyksen jäädessä selvästi alle viiden prosentin. Selvyyden vuoksi nimitän jatkossa elintä jatkossa Ventiksi. Tämän lisäksi voitaisiin harkita mallia, jossa jokaisella elimen jäsenellä olisi oma tai kahdella yhteinen vastuualue, johon perehtyä ja jonka lautakuntaa esimerkiksi johtaa. Päätöksenteko olisi kuitenkin kollegiaalista ja oman vastuualueen asioiden lisäksi pitäisi perehtyä muihinkin käsiteltävänä oleviin asioihin. Tämä itse asiassa vastaisi aika pitkälti ylioppilaskuntien nykyistä hallitustoimintaa. Ehkäpä juuri siksi joku TKY-tutuistani kysyi ensimmäiseksi, mistä alueesta vastaan kuultuaan että minut valittiin kaupunginhallitukseen. Nolotti vastata, etten vastaa mistään.

Ventti lisäisi avoimuutta sekä poliittista vastuuta ja toisi esiin eroja eri puolueiden välillä. Se myös skarppaisi poliittisten ryhmien sisäistä tilannetta. Vanhoilla meriiteillä ei voisi jäädä roikkumaan varavaltuutetuksi, vaan vaaleissa ainoastaan terävin kärki pääsisi läpi Venttiin, lautakuntapaikkoja toki riittäisi useammalle. Näin puolueet asettaisivat myös kunnittain oman vaaliohjelmansa kriittiseen tarkasteluun ja ryhmien sisäisetkin erot tulisivat näkyviin.

Seuraavassa postauksessa pohdin työnjakoa Ventin uudenlaisen luottamusmieshallinnon ja virkamiesten välillä.

Eurovaalien ennakkoäänestys päättyy huomenna. Itse aion äänestää tänään Mari Puoskaria, numerolla 235, ja suosittelen samaa muillekin! Marin vahvuutena näissä vaaleissa on erityisesti energiakysymysten tunteminen, jossa roolissa hän profiloitui tämänaamuisessa HS:ssakin (juttu on netissä ilman haastatteluja). Vihreiden ehdokaslistan kärki on leveä, mutta ainakin on selvää että ehdokkaissa ei ole kaipöntisten tai annelinnonmaiden hasardivaaraa maahanmuuttajamielipiteissä tai muissakaan.

Se tärkeimmistä. Noin yleensä on tietysti jännä nähdä mitä käy vihreiden kahdelle paikalle ja mitä muille puolueille ja mielenkiintoisille ehdokkaille: ensinnäkin jos todella käy ennustetun mukaisesti että Kepun kannatus putoaa vihreiden alle tai tasolle, voidaan todella sanoa että Euroopan vihreiden yhteinen vaaliohjelma pesee kotiinpäinvetämiseen perustuvan politiikan.

Kokoomuksen ehdokkaista Ukko Metsola on ainakin Facebookissa monen mieleen; ilmeisesti mies on myös jonkun sortin asiantuntija, mutta valitettavan vähän olen huomannut sillä profiloitumista. Demareiden Pilvi Torsti on kirjoittanut hyvän matkaoppaan jonka kanssa olen seikkaillut Balkanilla ja kirjoittaa muutenkin hyvin. SFP:n Calle Haglund, valtuustokollega Espoosta, tuntuu olevan puolueensa kärkiehdokas. Kun mies on samalla valtiosihteeri ja ex-erityisavustaja alle kolmikymppisenä, ovat kansanpuolueen toiveet todella yhden miehen harteilla. 

Jännä nähdä, kuinka heidän käy. Veikkaan Torstia demarien uudistuneen listan läpimenijäksi, Metsola jäänee rutinoituneempien taakse ja SFP:n kohtalona taitaa tällä kertaa olla kompastua äänikynnykseen.

Ken härjillä kyntää, se härjistä puhuu. Niinpä talousasia jatkaa mieleni askarruttamista, varsinkin kun  eilisessä kaupunginhallituksen iltakoulussa selviytymisstrategiaksi ristitty Espoo-strategia 2010-2013 ponnistaa valtuuston tuottavuusohjelman pohjalta. Yksi tärkeä tekijä tuottavuuden parantamisessa on entistä useamman palvelun tarjoaminen sähköisenä, joka myös parantaa palvelun laatua - ajatellaanpa vaikka hammaslääkärin ajanvarausta 24/7 nykyisen viikottaisen parin tunnin puhelinaikaikkunan sijaan.

Selvää on, että strategiavalintoja on tehtävä sen pohjalta, mitkä palvelut Espoossa halutaan tarjota erityisen hyvin ja missä riittää normaali lakisääteinen taso. Toisaalta tiedetään, että kaupungin palveluita käyttävät asukkaat ovat tyytyväisempiä palveluihin kuin kuulopuheiden perusteella niitä arvioivat. Entäpä jos tämä tieto yhdistettäisiin sähköisten palvelujen tarjoamiin mahdollisuuksiin? Iloiset veronmaksajat ovat useasti esittäneet, että julkisten palvelujen hinnassa näytettäisiin myös verorahoin maksettu osuus niistä. Näin päiväkotilaskussa lukisi esimerkiksi seuraavaa:

Palvelun hinta /kk                  900 €
Verovaroin katettu osuus        667 € 
Maksettava hinta                233 €

Laskin palvelun hinnan kymmenentuhannen euron vuotuisten kustannusten mukaan jaettuna yhdelletoista kuukaudelle ja otin maksettavaksi hinnaksi korkeimman kunnallisen päiväkotimaksuluokan.

Tämä voisi osaltaan auttaa espoolaisia ymmärtämään, mistä he maksavat ja helpottaa painetta lisätä palvelujen määrää tai selviä ekstrapalveluja.

Ei tullut vesilaitoksesta takkia, tuli liivit. Hihat ommellaan kiinni vasta uuden valtuuston voimin. Ehkä hyvä niin, mutta pöydälle pano ja vastuunpakoilu on kyllä melko lailla pateettista.

Joulunaika katkaisee monta muutakin asiaa. Naapurikaupungeissa ovat faksit laulaneet kun valtuustoryhmät lähettävät tiedotteita saavuttamistaan luottamuspaikoista ja niiden miehityksestä. Espoossa ei paikkoja ole vielä voitu juuri jakaa organisaatiouudistuksen muutettua jaettavia paikkoja. Kokoomus tiedotti muutamasta tärkeimmästä paikkajaosta, kaupunginhallituksen puheenjohtajasta näytetään käydyn kova kisa Merran ja Äikäs-Idänpään-Heikkilän välillä. Äänestystuloksen mentyä 12-14 Ä-I-H:lle voi vain arvailla, millaiset fiilikset ryhmässä ovat. Vihreät päättävät paikkajaosta lopullisesti vasta tammikuussa, joten kaikki sitä ennen esitetty on pelkkää spekulointia.

Viime hetken lahjanetsijöille suosittelen Kirjakauppa Sammakon, Erikinkadun alkupäässä, alennuskirjoja. Sieltä löytyi esimerkiksi pitkään etsimäni Nevanlinna & Relanderin toimttama Espoo – totuus Suomesta vitosella (ai kukako sen saa? Katson itse olleeni kiltti edes mainitun summan arvosta :)).

Ensi jouluna voi olla, että vitosen lahjat ovat muutenkin kysyttyjä. Tänä vuonna sosiaalisen luototuksen tarve ylitti odotukset ja verotulojen romahdusmontun äärellä korkeanpaikankammoiset pitävät silmät tiukasti ummessa. Luulen, että ainoa syy Espoosta puuttuville panttikonttoreille on se, että Omppu tai Sello eivät vielä suostu vuokraamaan niille tilaa. Suomen muissa kaupungeissa kanittamoiden määrä on merkittävästi lisääntynyt.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille. Vaalien fb-tukiryhmälle tiedoksi, että infomailin ensimmäinen kierros on tarkoitus pyöräyttää liikkeelle vuodenvaihteen jälkeen, kun uusi valtuusto aloittaa työnsä ja kaikille korttia odottaneille, että korttirahat käytettiin paremmin kuin hyvin.

Selitin eilen Iranista lähtöisin olevalle työkaverilleni Suomen poliittista järjestelmää seitsemän minuutin junamatkalla Käpylästä Helsinkiin, englanniksi. Loppujen lopuksi ihmettelin itsekin, miksi Espooseen valitaan 67 hengen valtuusto kokoontumaan kerran kuussa ja miksi niin moni käyttää kampanjaansa enemmän rahaa kuin tulee koskaan saamaan kokouspalkkioina takaisin. Anglosaksisten maiden City councilit, jollaiseksi kaveri ensin kaupunginvaltuustoa luuli, ovat noin kymmenen hengen ryhmiä, joihin kuuluvat ovat täysipäiväpoliitikkoja. Hämmästys sen kuin jatkui, kun sanoin että kaupunginhallituksenkin jäsenet ovat enemmän tai vähemmän päivätöissä eikä varsinaista vaaleilla valittua pormestaria ole kuin parissa kaupungissa kokeiluluonteisesti. Ydinkysymys tuntui olevan, kuka asioista oikeasti sitten päättää. Mitä siihen osaa vastata?

No, yhden päätöksentekijän politiikkakaan ei ole paras ratkaisu sillä se johtaa aikamoisiin tempon ja suunnanvaihtoihin kausien välillä. Yhdysvaltojen kampanjointia on ollut tällä kertaa erityisen kiva seurata kun tietää, että Obamalla on tukenaan presidentintekijä vailla vertaa, Jaakko Helleranta. Kiitos muuten tuesta myös tässä kampanjassa, saatu tieto on ollut erittäin arvokasta!

PS. Otaniemen televisioitu kuntavaalipaneeli on nähtävissä myös verkossa kahdessa osassa, 1 ja 2.

Rovaniemellä Vihreiden kannatus on hypännyt viime kunnallisvaalien 6,8 prosentista 19,6 prosenttiin (hämmentävää, mutta Lapin Kansan sivuilta tätä uutista ei enää löytynyt…). Espoossa tällainen kannatus tarkoittaisi Vihreiden paikkamäärän kasvua nykyisestä yhdeksästä kolmeentoista valtuutettuun. Vaikka Lapin valtalehden avoimuuskriisi ei olekaan poliittinen vaan taloudellisten toimijoiden luoma, on avoimuuden politiikalla selvästi tilausta.