Tällä viikolla on debatoitu ruuhkamaksun hyvyydestä ja huonoudesta, kun kaupungit ovat antaneet lausuntojaan Liikenne- ja viestintäministeriön selvitykseen. Selvää on, että joukkoliikenneyhteyksiä tulee parantaa ja toisaalta, että autoilun kustannukset ruuhkamaksun myötä marginaalisesti nousevat. Yksiselitteistä kuitenkin on, että yhteiskuntataloudellisesti ruuhkamaksu kannattaa.

Tehdään pieni laskuharjoitus. Keskimäärin espoolainen tulonsaaja saa valtionverotuksessa huomioitavaa tuloa yli 30.000 euroa vuodessa, yli 2.500 euroa kuukaudessa siis. Jokainen minuutti töissä rikastuttaa siis espoolaista ainakin 0,26 eurolla ja työnantaja on valmis maksamaan minuutin työpanoksesta nelisenkymmentä senttiä, kun palkan sivukulut otetaan huomioon.

Näin ajatellen keskiarvoespoolaisen työnantaja olisi valmis maksamaan 0,40 euroa jokaiselta lisäminuutilta, jonka espoolainen olisi enemmän työpaikallaan. Jos samalla ajatellaan, että työntekijästä on mukava olla kotona ja joka tapauksessa mukavampi olla töissä kuin ruuhkassa, niin esimerkiksi euron suuruiseen ruuhkamaksuun riittäisi kaksi ja puoli minuuttia pidempi työaika. Vaihtoehtoisesti espoolainen voisi todeta, että ostaa itselleen vapaa-aikaa työajan hinnalla, jos pääsee ruuhkamaksun hinnalla neljä minuuttia nopeammin kotiin.

Jokainen, joka on matkustanut henkilöautossa vaikkapa Länsiväylän aamuruuhkassa (kokeilin itse, yli tunti Kuitinmäestä Aleksanterinkadulle kello yhdeksäksi eikä Lauttasaaren jälkeen ollut ruuhkasta tietoakaan tai missään valoissa joutunut odottamaan kuin yhdet vihreät) tietää, että kaksi tai neljä minuuttia matka-ajassa on nappikauppaa. Muut hyödyt, kuten tienrakentamisinvestointien viivästyminen tulevat vielä tähän päälle. En voi kuin ihmetellä, miksi ruuhkamaksu ei näin ajatellen Espoossa ollut hyvä väline kuin vihreiden mielestä, kun samaan aikaan Helsingissä ja Keravalla sitä kannatettiin laajemmin.