Usein kuulee väitettävän, että Espoon kaupunkisuunnittelu olisi epämääräisten liikemiesten tai rakennuttajien käsissä. Kuten tiedetään, puuttuvat Espoosta tyystin umpikorttelit (johon syyllinen lienee tendenssi olla rakentamatta uusia sellaisia aikana, jolloin Espoo on rakennettu) ja keskusta.

Nykyisellään suurin kaupunkisuunnittelun vaikuttaja on kuitenkin urheilu ja urheiluväki, vieläpä ilman että rahaa liikkuisi vaikuttajalta vaikutettaville. Kun Jousenpuiston metroasemaa, Tapiolasta seuraavaa siis, ollaan käymässä rakentamaan, on paikallinen kaupungilta vuokratulla maalla pelaava palloseura FC Honka ilmoittanut vaativansa samaan syssyyn uuden stadionin. Vipuvarren muutoin puuttuessa pari urheilupoliitikkoa jätti jopa oman ehdotuksensa aseman alueen kehittämisestä käytyyn suunnittelukilpailuun. Alueella on nyt ehdottomasti tärkeintä rakentaa asuntoja ja palveluja, etenkin kun sekä tänä että viime vuonna jalkapallon olosuhteita on parannettu uusin katsomoin, valaistuksin ja uudella pelialustallakin. UEFA:n mitat täyttäviä pallokenttiä Suomessa on ja jalkapallokulttuurin kehittämiseksi niitä tarvitaan lisää. Loppukuusta pelattavat naisten EM-kisat ovat yksi osoitus kulttuurin noususta. Hintana ei kuitenkaan saa olla urbaaneimman Espoon kehittämisen tyssääminen tai asuntojen rakentamisen viivästyminen.

Tapaus ei ole lajissaan ainoa, mutta monessa muussa kaupungissa on onnistuttu yhdistämään kaupungin kehittäminen ja urheilu. Esimerkiksi käy Jyväskylä: kaupungin kupeessa Harjulla on aktiivista urheiluelämää ja JJK:n pelejä. Kun Jyp voitti viime keväänä jääkiekkomestaruuden, oli pelaajilla ja faneilla yhteinen paikka kokoontua kaupungin ytimeen kävelykadulle juhlimaan. Espoossa luonnollista paikkaa tällaiseen juhlintaan ei vielä ole, ja siksikin on myös urheiluväen etu että kaupunkia kehitetään ilman välistävetoja.

Olin eilen illalla asukastilaisuudessa, jossa käsiteltiin Kuitinmäen ostarilla olevan entisen Esson pääkonttorin kehittämistä. Nyt koko talo on tyhjillään, kuten on aika moni muukin tila alueella. Ison Omenan avaamisen jälkeen alue muuttui takapihaksi, josta on hävinnyt melko lailla palveluja. Jotain tosin on jäljelläkin. Kauppa, kaksi ravintolaa joissa on viinilista, apteekki, kappeli, kuntosali, sporttibaari ja pari muuta erikoisliikettä sinnittelevät vielä.

Jotta ostarilla olisi lapsiperheille sopivaa elämää jatkossakin, on sitä kuitenkin kehitettävä. Esson talon omistava St1 haluaa tyhjän toimiston tilalle asumista ja uusia liiketiloja ja oli teettänyt tätä varten keskustelun pohjaksi muutamia suunnitelmiakin. Jokunen idea oli aika erikoinen, mutta esimerkiksi ajatus siitä, että nykyisen “torin” autopaikat vietäisiin maan alle ja alue muutettaisiin torimaiseksi aukioksi oli minusta vallan oivallinen. Monen paikallaolleen reaktio oli kuitenkin yllättävä: ei uusia asukkaita eikä uusia palveluja! Suurin pelko ihmisillä oli siitä, ettei pariskunnan toista autoa saisi jättää maksutta parkkiin mihin tahansa.

Isoin osa paikallaolleista oli seniorikansalaisia, varmaan pitkäänkin alueella asuneita ja sellaisia, jotka ovat nähneet palvelujen huonontumisen mutta eivät silti olleet valmiita keskustelemaan kehittämisestä. Jotta muidenkin ääni kuuluisi suunnittelussa, käykää ihmeessä jättämässä kommettejanne osoitteessa www.espoo.fi/avoinespoo. Lupaan itse seurata hanketta aktiivisesti ja kerron, jos jotain kuuluu.

Laadimme Vihreissä pari päivää sitten tiedotteen siitä, miten mielestämme Suurpellon rakentaminen ei ole mennyt ihan nappiin. Katujen ja kunnallistekniikan rakentaminen on edennyt aikataulussa ja sovitussa laatutasossa ja maankäyttösopimusten mukaiset maksut maanomistajilta on saatu. Ainoa ongelma on, että kadut ovat jäämässä autokoululaisten harjoitusalueeksi, sillä asunto- ja toimitilahankkeet eivät ole liikahtamassa eteenpäin. Katujen rakentaminen ennakkoon on fiksua, mutta fuskua on se että samaan aikaan esimerkiksi Saunalahdessa, jossa asukkaita jo on, on odoteltu pitkään katujen viimeistelyä.

YLE laati tiedotteen pohjalta uutisen poimien tiedotteesta faktat mutta ei poiminut mukaan varsinaista kärkeämme – sitä, että Vihreiden mielestä Suurpelto tarvitsee raideyhteyden ja että suunnittelua tulee tuoda järkevämmälle tasolle. Pyörä kuitenkin pyörähti: asuntorakennuttajat ilmoittivat (ja YLE uutisoi), että he aloittaisivat rakentamaan jos Suurpeltoon saisi rakennuslupia ja Espoon sivistystoimi ilmoitti, että Opinmäki-hankkeeseen halutaan asukkaita mukaan (YLE edelleen tiedonkulun aallonharjalla).

Hälyttävää on, jos asuntojen rakentaminen ei pääse alkamaan kaupungin omista toimista johtuen. Ensi sijassa tarve on kuitenkin asunnoille, muu tulee sitten aikanaan jos tulee. Hyvä, jos mielipiteellämme saimme aikaan keskustelua mutta vähän ihmetyttää että varsin tarpeellisesta ja fiksusta hankkeesta ei viestitä ilman että joku ottaa asian puheeksi. Suurpeltoa tarvitaan.

PS. Suurpellossa on VVO:n sivujen mukaan 31.8. katujuhlat, mutta Suurpellon omat sivut ovat edelleen alhaalla.

Espoon keskuksen virastotalot ovat melko lailla rumia ja sietäisivät tulla puretuiksi suunnilleen kaikkien mielestä, joiden kanssa olen asiasta jutellut. Asia tietysti ei ole ihan näin yksiniittinen, mutta nyt kun Espoon keskuksen arkkitehtikilpailun tuloksia riepotellaan ja mietitään, pitäisikö kaupungintalo purkaa vai peruskorjata, olen kääntynyt purkamisen kannalle.

Yleisesti ottaen korjaaminen, rumankin talon korjaaminen, on kannatettavaa. Tässä tapauksessa kuitenkin tulisi ensi sijassa miettiä toiminnallisia seikkoja. Peruskorjaamalla 8000 kerrosneliön kaupungintalon kustannukset ovat lähes samankokoisen uudisrakennuksen luokkaa. Harkitsemalla tilojen käyttö uudelleen voitaisiin kuitenkin selvitä rakentamalla noin 4000 kerrosneliön kaupungintalo paljon halvemmalla. Suuri osa kaupungintalon toiminnoista on jo siirtynyt vuokratiloihin. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa Espoossa saa toimitilaa varsin kohtuullisella hinnalla eikä kaikkia tukitoimintoja tarvitse pitää juuri kaupunginjohtajan huoneen vieressä.

Saapa nähdä miten asia esitetään valtuustolle 550-vuotisjuhlakokouksessa 25.8.; vesittyneen kompromissin vai riitaisan enemmistöpäätöksen muodossa .

Edit 12.8.2008: näemmä ei kumpanakaan. Hyvä niin, ehkä juhlakokouksessa voidaan päättää jotain parempaa, esimerkiksi Vantaa päätti pienentää koulujen ryhmäkokoja.

[Alla äsken kaupunginvaltuustossa käyttämäni puheenvuoro metron puolesta, pari täydentävää kommenttia on näin hakasulkeissa.] 

Arvoisa puheenjohtaja,

metro ilahdutti matkustajiaan taannoin laittamalla mainospaikoille aforismeja. Metromatka on niin nopea, etten kaikkia ehtinyt lukea, mutta lukemistani suosikkini oli seuraava: “Jarrumies ei koskaan ole päättämässä matkan suunnasta.” Aforismin oli laatinut eräs arvostamani ajattelija, Jouni J. Särkijärvi [hän on myös kokoomuksen valtuutettuna Espossa, esitti nyt metropäätöksen lykkäämistä]. Nyt taidamme tulkita aforismin eri tavoin.

Metroasiassakin kysymys on suunnasta ja visiosta. Anja Pankasalo [kok] puhui äsken hyvin tulevaisuuden ennustamisesta ja ennusteiden laatimisesta. Meistä kukaan ei tiedä, mikä on Espoon talouden tola 30 vuoden päästä. Meistä jokainen tietää, millaisen haluaa Espoon olevan tuolloin. Minä haluan sellaisen Espoon, jossa joukkoliikenne on sekä käyttäjien että ilmaston takia raiteilla, jossa yhdyskuntarakenne on eheä ja auto välttämätön paha eikä välttämätön. Tämä päätös tähtää juuri siihen, ilman että vuosittainen kustannus millään tavalla ylittäisi sitä, mitä pidän joukkoliikenteelle hyväksyttävänä. On itseasiassa melkoinen investointivaje, jos Hiltusen [kvalt Leo Hiltunen, nykyään SDP] esittämä pitää paikkansa eli jos Madridissa on 316 km metroa neljää miljoonaa asukasta kohden ja tällä seudulla parikymmentä kilometriä miljoonaa asukasta kohden.

Samaan aikaan kun muualla seudulla ja muualla Suomessa suorastaan tapellaan raideinvestoinneista, toimii Etelä-Espoon joukkoliikenne sellaisissa epäpaikoissa kuin Tapiolan bussiterminaali Sampokujan alla ja sitä operoidaan polttomoottoritekniikalla. Tämä on se vaihtoehto, jota metron vastustajat tässä tilanteessa, kun siirrytään sanoista tekoihin, ajavat. Sitäpaitsi Tapiolan terminaali on keskeinen bussiliikenteen solmukohta, paljon huonompiakin paikkoja on.

Matinkylä-Olarin suuralue on ainoa alue Espoossa ilman kunnollista uimahallia. Halli on tarkoitus kuitenkin rakentaa pian, vuosikymmenen vaihteessa. Jotta halli palvelisi asukkaita mahdollisimman hyvin, on sen sijainnista mahdollisuus antaa ehdotuksia osoitteessa http://www.espoo.fi/avoinespoo 20.4. asti.

Tiedote 17.1.2008
Julkaisuvapaa heti

Espoon Vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtajat Hertell ja Kuronen:
Jahkailun sijasta metroa rakentamaan

Länsimetron  hyödyt niin Espoolle kuin koko Helsingin seudulle ovat niin merkittävät, että hanke kannattaa kustannusarvion noususta huolimatta toteuttaa pikaisesti.

”Länsimetro on koko Helsingin seudun yhteinen hanke, joka parantaa joukkoliikennettä ja helpottaa ilmastotavoitteiden saavuttamista. Maamme hallitus on vahvasti sitoutunut sen toteuttamiseen, muistuttaa Espoon vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Sirpa Hertell.

Suunnittelussa on nyt keskityttävä metroliikenteen ripeään käynnistämiseen kustannustehokkaasti, sillä Espoolla ei ole Koivusaaren rakentamisen tapaista mahdollisuutta rahoittaa investointi kuten Helsingillä. Odottelu tulee kalliiksi ja kustannukset nousevat entisestään.

”Yli kolmetoista kilometriä uutta metroyhteyttä tunnelissa maksaa uuden arvion mukaan yhteensä 800 miljoonaa euroa, jota jakamassa ovat valtio, Helsinki ja Espoo. Kehä I:n parannustyöt lyhyellä pätkällä maksavat 135 miljoonaa euroa ja Espoo päättikin kustannusten nousua hillitäkseen toteuttaa sen ensi vaiheessa omalla rahalla. Metron kohdalla tällaisesta ei ole ollut puhetta, vaikka joukkoliikenteeseen investoiminen on edelleen edullisempi vaihtoehto”, toteaa varapuheenjohtaja Matti Kuronen.

Tehokas joukkoliikenneratkaisu on välttämätön, koska se ohjaa Espoota järkevään maankäyttöön. Se hyödyttää työpaikkarakentamista, lisää joukkoliikenteen käyttäjiä ja hyödyttää myös omassa autossa Länsiväylän ruuhkissa jonottavia.

Raideliikenne on tärkeä liikenneinvestointi koko pääkaupunkiseudulle. Ensisijaista on saada suunnittelu ja rakentaminen aloitettua nopeasti.”Kaikki jahkailu on pois tulevaisuuden joukkoliikenneinvestoinneista, kuten raidejokerista ja kaupunkiradan jatkamisesta”, tiivistävät vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajat.

Luolamies löysi tulen. James Watt keksi, että tulella saa aikaan myös höyryä, jolla voi sitten pyörittää turbiinia ja saada aikaan sähköä. Nykyisinkin käsityksemme energiasta ja myös energiahuollosta perustuu pitkälti siihen, että jonkun täytyy ensin palaa.

Sähköä on sittemmin opittu tekemään myös metodein, jotka eivät aiheuta kasvihuonekaasupäästöjä, kuten polttaminen aina; hiilidioksidihan ei ole ilmanlaatu- vaan ilmasto-ongelma. Samoin Suomi on maailman kärkimaita yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa, jossa polttamalla hiiltä tai kaasua tehdään sekä kaukolämpöä että sähköä ja hiilidioksidia.

Kuitenkin rakennusten ja infrastruktuurin tarvitsemaa lämpöä olisi mahdollista tuottaa myös paljon pienemmin hiilidioksidipäästöin käyttämällä sekä energiaa säästäviä ratkaisuja että ennen kaikkea tuottamalla lämpöä muuten kuin polttamalla. Tällaisia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi maa- tai kalliolämpö, jotka Suomessa ovat rajoittuneet omakotirakentajien käyttöön, kun esimerkiksi Norjassa niillä lämmitetään ja jäähdytetään toimistokolosseja ja sairaaloita tai lämmön talteenotto sieltä, missä sitä muuten hukattaisiin. Esimerkiksi jäteveden mukana menee hukkaan valtava määrä lämpöä.

Kuluttajan kannalta ei ole eroa sillä, mistä lämpö asuntoon, toimistoon tai talvella sulalle kävelykadulle tulee. Ilmaston kannalta ero on suuri. Merkittävää ympäristön kannalta on myös se, että uudet, matalaan lämpötilaan ja lämpöpumppuihin perustuvat ratkaisut ovat paikallisia eivätkä vaadi valtavia kaukolämmön runkoputki-investointeja tai suuria laitoksia. Hintakaan ei ole riippuvainen öljyn hinnasta. Kysymys on vain siitä, että mielikuvamme lämmöstä tarkoittaa aina polttamista tai edistyksimmillään sähkövastuksen hehkua.