Pääkaupunkiseudun palveluyhteistyö ottaa taas kukonaskelen eteenpäin, jos tänään kaupunginhallituksen käsittelyssä oleva ehdotus yhteisistä päivystyspalveluista hyväksytään. Tähän asti juuri päivystys on ollut hankalaa, kun ensin täytyy selvittää, mihin täytyy hakeutua ja seuraavaksi miten sinne pääsee.

Toistaiseksi espoolaisten on virka-ajan ulkopuolella sairastuttuaan ollut pakko lähteä Jorviin. Sen sijainti on toki Espoossa keskeinen, käytännössä se on siis kaukana kaikesta. Aprillipäivästä eteenpäin päivystykseen voi hakeutua myös esimerkiksi Haartmanin sairaalaan Meilahteen. Lapsiperheitä puolestaan helpottanee mahdollisuus käyttää HYKS:n Lasten ja nuorten sairaalan päivystystä. Lisää tällaista!

Espoossa on kesäisin viisi kunnallista kuivan maan matonpesupaikkaa. Kuten varmaan kaikki tietävät, on kuivan maan pesupöytä, josta pesuvedet kulkevat käsiteltäviksi vesistöjen kannalta paljon parempi kuin mäntysuopaisten mattojen huljuttelu meressä tai järvessä. Pesupöytä on myös selälle parempi ja tuoksu on sama tutun kesäinen. Räsymattojen pesu taitaa olla yksi niistä asioista, joka yhdistää suomalaisia ikä- ja yhteiskuntaluokkien ylitse.

Yhtä asiaa en kuitenkaan ymmärrä: miksi osa pesijöistä, nuorista ja vanhoista, edelleen ruiskauttaa matoilleen laimentamatonta suopaliuosta? Pullon kyljessä on laimennusohje, jonka mukaan pesuliuoksen tulisi olla yksi osa mäntysuopaa sataan osaan vettä. Laittavatko nämä ihmiset pyykkikoneeseensakin viisi paketillista pesuainetta tai käyttävätkö hampaidensa pesuun puoli kiloa tahnaa? Pesutulos ei siitä parane, mutta rahaa ja Itämerta kuluu.

Viime syksynä Espoon valtuusto budjettikäsittelyssään päätti perustaa kaupunkiin palvelutuotantojohtajan viran, tehtäväkenttänään kehittää kaupungin itse tuottamia palveluja kuten ruokapalvelua ja kiinteistöpalvelua. Virka laitettiin julkiseen hakuun helmikuussa ja hakemuksia tuli kymmenittäin. Osa johtajan alle tulevista palveluista on liikelaitostettu kaupungin sisällä.

Toukokuussa kaupunginjohtaja kuitenkin esitti että virkaa ei täytettäisi ja demarit kannattivat äänekkäästi. Tämänpäiväistä uutisointia seurattuani olen melko lailla ihmeissäni: jos tämä toimiala kerran on noin kannattavaa ja kaupunki ei kehitä itse tuottamiaan palveluita, on parin vuoden päästä edessä omien palveluiden totaalinen lakkauttaminen ja ostopalveluihin siirtyminen.

Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että ainakin osa kiinteistöpalvelusta on sellaista, joka ehdottomasti kannattaa tehdä kaupungin omana työnä. Olen myös tottunut ajattelemaan, että työväenpuolue haluaisi tehdä kaupungin omana työnä huomattavasti suuremman osan ja säilyttää tai lisätä kaupungin työpaikkoja.

Siksi olen aika ymmälläni: onko demarien linja muuttunut radikaalisti, vai enkö vain näe jotain itsestäänselvää sudenkuoppaa nähdessäni palvelutuotantojohtajassa mahdollisuuden kehittää omaa toimintaa, saada aikaan säästöjä ja pystyä vastaamaan markkinoiden asettamaan tuottavuuskehitykseen?

Espoon vuokrataloyhtiö, Espoonkruunu, lähetti promokalenterinsa postissa. Kuvitus oli kuvia entisaikain Espoosta; erityisesti silmään pisti Espoon keskuksen muutos. Finnoontien ja radan tasoristeys olisi voinut olla hyvin 1950-luvulta, ja vasta kuvassa vilistävä punakeltainen Sm1- (vai Sm2, joku paremmin tietävä valaiskoon) juna sai minut tarkistamaan vuosiluvun. Se oli 1982. Kahdessakymmenessäseitsemässä vuodessa alue on muuttunut kokonaan. Onneksi muutos jatkuu, asemansillan remonttiin on varattu määrärahaa.

Muutosta taitaa kaivata Espoonkruunukin. Hallinnosta tihkuneiden tietojen mukaan ihan kaikki asiat eivät vaikuta olevan kunnossa. En kuitenkaan yhdy niihin, jotka vaativat koko yhtiön pilkkomista pienempiin osiin. Ensiksikin vuokrataloja tulee rakentaa koko Espoon alueelle ja kaupungin on helpoin koordinoida yhtä omistamaansa rakennuttajaa ettei sorruta kissanhännänvetoon jokaista uutta asuntokohdetta aloitettaessa. Toisekseen tässä taloudellisessa tilanteessa vuokra-asuntoja sekä kannattaa että on pakko rakentaa lisää ja näin ollen nämä uutiset ovat tärkeitä.

Espoon vihreiden vaaliohjelmassa vaaditaan, että Espoon on sitouduttava YTV:n ilmastostrategian tavoitteeseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjen määrää 39 % vuoteen 2030 mennessä. Espoo ei enää omista hiilivoimalaa, joten tavoitteeseen pääsemiseksi meidän valtuutettujen pitää olla valistuneita ostajia ja kuluttajia myös veronmaksajien rahoista päätettäessä.

Noin puolet energiankulutuksesta tapahtuu rakennetussa ympäristössä ja noin 40% liittyy asumiseen. Silti rakennettu ympäristö on ainoa toimiala, jossa hiilidioksidipäästöjen hallintaa ei ole yhtenäisesti johdettu. Rakentamisessa ja peruskorjaamisessa on siis valtava päästöleikkausten mahdollisuus. Espoon rakennusvalvonnan tulee Oulun tapaan tukea ja opastaa rakentajia ja rakennuttajia energiatehokkaassa rakentamisessa. Hyvin suuri osa rakennusten energiankulutuksen leikkauksista voidaan tehdä siten, että investointien takaisinmaksuajat ovat joko pieniä tai olemattomia eli maksavat itsensä jo käyttöönottovaiheessa. Esimerkki tällaisesta on se, että rakennusten aurinkopaneelijulkisivut maksavat vähemmän kuin graniittijulkisivut.

Rakentamisessa ja peruskorjaamisessa on siis valtava päästöleikkausten mahdollisuus. Espoon rakennusvalvonnan tulee Oulun tapaan tukea ja opastaa rakentajia ja rakennuttajia energiatehokkaassa rakentamisessa. Hyvin suuri osa rakennusten energiankulutuksen leikkauksista voidaan tehdä siten, että investointien takaisinmaksuajat ovat joko pieniä tai olemattomia eli maksavat itsensä jo käyttöönottovaiheessa. Esimerkki tällaisesta on se, että rakennusten aurinkopaneelijulkisivut maksavat vähemmän kuin graniittijulkisivut.Etenkin peruskorjauksissa aika toimia on juuri nyt, sillä 1960- ja 1970-luvuilla rakennetut talot ovat peruskorjausiässä. Meillä Olarissa lähes kaikissa yhtiöissä on tehty tai tehdään julkisivuremonttia, energia- ja muistakin syistä. Ohjaukselle kuitenkin olisi käyttöä, sillä esimerkiksi omassa yhtiössäni pikkulinnut ovat tuntuneet löytäneen uuden julkisivun pahiten lämpöä vuotavat kohdat lämmitelläkseen.

Aiemmin ehdin jo hehkuttaa, että Olari-Matinkylän alueelle saadaan uusi uimahalli vuosikymmenen vaihteessa. Hanke on vahvasti sidottu Leppävaaran uimahallin ja maauimalan rakentamiseen ja tarkoitus siis toteuttaa välittömästi tämän jälkeen. Nyt, kun Leppävaaran aloittaminen viivästyy entisestään tyhmän riidan takia, saadaan odotella vielä jonkun aikaa. Kysymys ei siis ollut siitä, että alun perin olisi päätetty rakennuttaa huono halli vaan ehkä ennemminkin siitä, ettei suunnittelija tai suunnitelma ollut kaikkien mieleen.

Asia tulee teknisen lautakunnan käsittelyyn piakkoin. Olemme velvoitettuja järjestämään uuden kilpailun, mutta totuus on, että neljässä kuukaudessa ei kovin ihmeellistä arkkitehtikilpailua järjestetä. Minusta alkuperäinen ehdotus oli hyvä ja se pysyi myös kustannusraameissa.

Arvoisat leppävaaralaiset ja muut uimahallin käyttäjät: mitä olette asiasta mieltä? Mitkä kriteerit ovat teille tärkeimpiä uimahallissa ja maauimalassa? Hallin ulkonäkö? Miellyttävä kokemus? Hinta? Se, että hanke toteutetaan mahdollisimman pian? Joku muu? Virkamiesten keskinäisen nokittelun sijaan minusta tärkeintä on nyt tietää, mitä asukkaat haluavat hankkeelta, johon varat on jo olemassa mutta toteutus viipyy. Palautetta saa antaa joko kommentoimalla tai mailitse.