Kilpailukyky ja tuottavuus eivät ole ensimmäisiä asioita kaupungin toimintaa arvioitaessa eikä kaupungin pidä toimia kuin liikeyritys. Kaupunki on toimija, jonka tulee huolehtia kokonaistaloudellisuudesta ja jonka on perusteltua kantaa vastuuta julkishyödykkeistä.

Käytäntö on usein kuitenkin jotain edellisten väliltä. Tarvitsin työtäni varten tiettyä tilastotietoa, jota kaupunki kokoaa. Sain asianomaisesta virastosta hyvin ystävällistä palvelua, mutta tietoa ei voitu lähettää mailitse sillä se on maksullista. Näin ollen menin seuraavana arkipäivänä virastoon, josta sain tiedon paperilla, mutta jossa minua ei osattu rahastaa. Tiedon kanssa menin sitten yhteispalvelupisteeseen, jossa minua piti rahastaa, mutta jossa tätä ei myöskään osattu tehdä eikä asia selvinnyt vaikka yhteispalvelupisteen virkailija (hyvin ystävällinen) soitti monta puhelua. Sain kuitenkin sitten mainitusta virastosta tiedot sähköisessä muodossa seuraavana arkipäivänä ja samoin (hyvin ystävällisen) puhelun, jossa minulle luvattiin lähettää lasku.

Minulta kului työaikaa matkustamiseen tunti-puolitoista ja haluamani tiedon sain siis kahden arkipäivän päästä sen pyytämisestä. Espoolaisten työaikaakin on kulunut aika lailla. Lisäksi sitä tulee kulumaan sekä Espoon että minun työpaikkani laskunkäsittelyssä. Laskun loppusumma on viisitoista euroa. Mitä olisikaan säästetty, jos olisin saanut tiedon suoraan sähköpostilla sitä pyydettyäni?

Prologi: Pinja lupasi linkittää blogini omaansa, jos päivitän tiheämmin.

Varsinainen asia: huomenna päätetään valtuustossa Espoon ensi vuoden budjetista. Menoista toki on jo sovittu budjettikehyspäätöksessä sekä tietysti valtuustoryhmien kesken neuvottelemalla. Vihreiden budjettsaavutuksista erityisesti on nostettava esiin se, että ensi vuonna Espoossa syödään parempaa kouluruokaa. Jokaiseen kouluun tulee nimittäin lähi- ja luomuruokaviikko, jolloin raaka-aineisiin voidaan käyttää enemmän kuin ne muutama sentti oppilasta kohden. Sekä lapset että vanhemmat siis tulevat huomaamaan, mistä monena vuonna on leikattu kun edes muutamana päivänä ruokaan panostetaan vähän enemmän.

Hyvää ruokahalua!

Epilogi, seuraavana päivänä: Ei se sitten ollutkaan ihan niin helppoa. Itse asia toki meni läpi, mutta kun erehdyin puheenvuorossani kommentoimaan, että tämä etuisuus ei mene koiranomistajaeläkeläisille (keskustelun isoimmat yksittäiset asiat olivat koiraveron poisto ja erilaiset eläkeläisalennukset) niin eräs valtuutettu nosti siitä sitten äläkän… Pahoittelut hänelle, mutta kyllä minä ennemmin kumarran espoolaiskoulujen suuntaan enkä leikkaa tuntikehyksestä ja sijoita rahoja kaikkien eläkeläisten - varallisuudesta riippumatta - kuntosalikortteihin.

Parasta sitten viipaloidun leivän keksimisen: lukkopolkimet pyörään. Alumiininen silta, joka luo liiton ihmisen ja koneen välille tyydyttäen näin insinöörin kyltymätöntä mieltä.

Viime päivinä työmatkat Olarista Käpylään ovat siis taittuneet hieman normaalia nopeammin. Täyttä hyötyä uutuudesta en ole vielä saanut irti, uusien lihaksien käyttäminen pyöräilyyn on vielä opetteluvaiheessa. Jo näillä nopeuksilla voin silti sanoa, että aion entistä painokkaammin ottaa teknisessä lautakunnassa kantaa kevyen liikenteen väylien laatutasoon. 

Budjettiehdotus ensi vuodelle sisältää kauan kaivatut opintorahan ja opintotuen tulorajojen korotukset. Kun opiskelijoiden nokka nyt on kahdentoista vuoden pyristelyn jälkeen saatu irti tervasta niin lentoonpyrähdyksen estää se, että pyrstö on tukevasti kiinni.

Samainen budjettiehdotus nimittäin kiihdyttää entisestään pääkaupunkiseudun vuokramarkkinoita. Lupailtu 250 euron kuukausittainen verovähennys kannustaa kummasti pendelöintiä nukkumakunnista keskuksiin ja nostanee pienten asuntojen vuokria vastaavalla summalla. Tämä siis samaan aikaan, kun opiskelija-asuntojen jonot ovat pisimmillään vuosikausiin.

Nyt ratkaistua akuutimpi työvoiman kohtaanto-ongelma on esimerkiksi kasvukeskuksiin työn perässä muuttavien sairaanhoitajien asunnonsaanti. Sekin vaikeutuu, samasta syystä kuin opiskelijoiden ja ylipäätään muidenkin pienituloisten espoolaisten, helsinkiläisten ja muiden kaupunkilaisten tilanne.

Valtionvarainministerin kakkosasunto on tässä aika lähellä omaa ykkösasuntoani, joten ongelma tuntuu jotenkin läheiseltä. En sano, etteikö hänellä tai kenellä tahansa muullakin olisi oikeutta kakkoskotiin, mutta elän siinä toivossa että syksyn budjettineuvottelut luovat vähän valoa siihen risukasaan, joka vuokrahuutokauppojen häviäjillä on edessään.

Kansantribunaatin kokous alkaa ihan näillä hetkillä. Kun kokous kerran on sellaisessa paikassa, että yhteys ulkomaailmaan on mahdollinen niin käytetäänpä sitä.

Pääkaupunkiseudun yhteistyössä on luvassa selkeä, konkreettinen parannus. Voisi jopa sanoa, että ensimmäinen Paras-hankkeen myötä syntynyt parannus; YTV ja kirjastoyhteistyö ovat syntyneet jo aiemmin. Nyt nimittäin kaupunkiseutusuunnitelman mukaan päivähoitopaikka on mahdollista valita vapaasti kuntien välillä. Moiseen järjestelmään siirrytään asteittain, mutta ensimmäinen vaihe alkaa jo elokuussa, kun kuntien välillä muuttavien ei ole pakko vaihtaa lapsen hoitopaikkaa.

Hyvä alku. Tämän saavuttamiseksi olen valmis kuuntelemaan tänä iltana muutamankin tunnin puuduttavia puheita.

[Edit 19:19] Nyt valtuustoryhmät suuruusjärjestyksessä Kok, SDP, Vihr, RKP ja kepu ovat sitoutuneet tähän, vasemmisto ilmoitti jättävänsä takaportin livetä yhteisestä suunnitelmasta.

ajattelin kirjoittaa sinulle kiittääkseni siitä, että palautit uskoni kansalaisyhteiskunnan aloitteiden eteenpäinmenoon. Olit vuonna 2003 Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan sosiaalipoliittinen sihteeri, samana vuonna kun itse vastasin ylioppilaskunnan hallituksessa samoista asioista. Kerroit tuolloin sosiaalisesta luototuksesta ja siitä, miten sillä voitaisiin parantaa velkaantuneiden opiskelijoiden ja muidenkin kuntalaisten asemaa - vieläpä kunnalle täysin kustannusneutraalilla tavalla. Kun sait meidät teekkarit vakuuttuneiksi asiasta, kävimme yhdessä puhumassa asiasta Espoon sosiaali- ja terveystoimen virkamiehille.

Vastaanotto oli kiinnostunut, mutta nuiva. Virkamiehet totesivat tuolloin, ettei asiaa kannata viedä eteenpäin.

Nyt neljä vuotta myöhemmin Espoo on kuitenkin päättänyt ottaa sosiaalisen luototuksen käyttöön. Valtuutettuna olen vilpittömän iloinen, että olen voinut olla mukana vaikuttamassa asiaan jo alkuvaiheesta lähtien. Ennen kaikkea olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että kansalaisyhteiskunnasta tulevilla signaaleilla on vaikutusta Espoossakin. Kiitos Hanna tästä ja kaikkea hyvää sinulle, missä ikinä vaikutatkin.

parhain terveisin Matti

Woaah! Espoon valtuustotalossa on langaton verkkoyhteys! Vastedes voitte olla yhteydessä valtuutettuihinne vaikka kesken kokouksen, siis muutenkin kuin monolateraalisesti.

“Liikaa” maksetun opintorahan vapaaehtoiseen takaisinmaksuun on vielä aikaa pari viikkoa. Ellei rahoja maksa maaliskuun loppuun mennessä, ottaa valtio omansa takaisin 15% korolla - selvästi suuremmalla kuin lain sallima ylin viivästyskorko. Tänä vuonna valtio vie näitä opiskelijoiden rahoja kuusi miljoonaa euroa. Sillä maksaisi esimerkiksi tuhannen ammattikorkeakouluopiskelijan koulutuksen koko vuonna. Ei ole minusta ihan oikein moinen.

Olin pitkään sitä mieltä, että alkoholiveron alennus oli hyvä asia ja että Suomi oli osin pakotettu siihen. Nyt alkaa näyttää siltä, että olin väärässä. Olen edelleen valmis puolustamaan yksilön oikeutta valita juoko vai eikö juo ja uskon edelleen, että kalliin ja mystifioidun alkoholin liepeen alta nousee aina esiin pimeä kauppa. Silti olisin valmis korottamaan veroa ja siten vaikeuttamaan viinan saatavuutta.

Syitä on kaksi: nähtävissä on, että vanhempien lisääntynyt alkoholinkäyttö on lisännyt lasten huostaanottoja selvästi ja samalla moninkertaisesti lisännyt lasten pahoinvointia. Seuraava iso ongelma tulee siitä, että suurten ikäluokkien eläköityessä työnteko ei enää estä heidän juomistaan ja alkoholiperäiset vaivat, kuten dementiat lisääntyvät.

Keinoina kuluksen pienentämiseen toiminevat varoitustarrojen sijaan parhaiten kaikkien markkinoijien tuntemat pakkauskoon suurentaminen ja hinnan laskeminen - tosin tässä tapauksessa nimenomaan negaationa. Ylioppilasliikkeen taannoinen “mäyräkoirasta sikspäkkiin” -kampanja oli tästä oiva esimerkki. Hinnannostokaan ei välttämättä enää pelasta ongelmakäyttäjiä, mutta ennaltaehkäisee ainakin osan ongelmista. Asiallisesti otettuna alkoholilla on hyviäkin vaikutuksia, mutta terveysjuomaa ei ole sen enempää laatuviinin kuin leijonaviinankaan etanoli.

Tällä haavaa itselläni on työtilanne aika lailla hyvä (dvs. työpaikka täyttää vakituisen, koulutusta vastaavan ja mielenkiintoisen kriteerit), mutta jollain tapaa on edelleen mielessä lukioaikojen ja ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeiset kesät, joita edelsi kesätyönmetsästys milloin milläkin metodilla. Annettakoon siksi tietoa Espoon kaupungin kesätyöpaikoista tälläkin foorumilla. Tietoa saa osoitteesta www.espoo.fi/kesatyo. Vinkkinä vielä, että viime kesänä viherpalveluissa jäi työllistämisrahaa yli kun tekijöitä ei ollut tarpeeksi.