Valtuusto piti 550-vuotisjuhlakokouksensa. Käteen jäi vähän. Espoon keskuksesta ei päätetty mitään, ei kaupungintalon purkamisesta mutta ei korjaamisestakaan.

Sen sijaan voidaan sanoa, että kivaa oli. Pidin ryhmäpuheen, ja anekdoottina kerrottakoon että ministeri Stenbäck oikoluki sen vaatimattoman ruotsinkielisen osuuden löytäen silti korjattavaa. Ken on kiinnostunut kokouksen kulusta löytää koko tapahtumainkulun täältä.

Asuntojen hinnat määräävät lapsiperheen asuinkunnan

Linkitettyyn uutiseen ja sen takaa löytyvään Valittujen Palojen teettämään tutkimukseen kannattanee vedota syksyn budjettineuvotteluissa. Espoossa on tähän asti kokoomusvetoisesti päätetty veroprosentti ensin ja sen jälkeen mietitty, mitä sillä saadaan - tai nykyisin ennemminkin se, mitä ei saada. Kun nyt kokoomuksen kannattajat ovat tällä linjalla, on jatkossa ehkä itse puoluekin.

Kaupunkisuunnittelu ja kaikkinainen rakentaminen Espoossa on tavalla tai toisella teknisen ja ympäristötoimen asiana. Niin pientä koppia ei olekaan, etteikö ainakin lupa sille pitäisi anoa. Metro, uudet koulut, puistot, tontit, asuminen - sama toimiala useine virastoineen hallitsee kaikkia. Tästä syystä sekä poliitikkoja että viranhaltijoitakin aika ajoin kiinnostaa kehittää toimialan organisointia, sillä muutama pullonkaula särkemällä saadaan sirpaleiden siivoamisen jälkeen aikaan parempaa kaupunkiympäristöä. Hyvä esimerkki tästä on teknisen keskuksen asiakaspalvelun perustaminen.

Tällä haavaa ollaan tilanteessa, jossa sekä toimialan johtaja että suurin osa tärkeimmistä virastopäälliköistä, kaupunkisuunnitteluviraston, teknisen keskuksen ja kiinteistöpalvelukeskuksen, ovat kaikki kuusikymmentä vuotta täyttäneitä miehiä ja näin ollen viimeistään muutaman vuoden sisään heräämme aamuun, jolloin he eivät enää tule työpaikoilleen vaan jäävät ansaitulle eläkkeelle. Eikä heidän tarvitse olla yksin, aikamoinen liuta yksikönpäällikköjä tulee samaan marjapussirinkiin (minun tuntemani eläkeläiset pelaavat tavallisimmin muita pelejä, mutta marjapussi kuulostaa joltisenkin hyvältä tässä yhteydessä).

Elleivät siis vaaleissa poliittiset voimasuhteet muutu täysin, on suurin muutos alalla ensi vaalikaudella odotettavissa näistä henkilövaihdoksista. Virkamiesten roolista politiikassa on esitetty useita eri näkökulmia, mutta kyllä virastopäällikön valta on siksi suuri että henkilövalinnat tulevat olemaan tärkeitä. Pysykää kuulolla.

Viime vaaleissa Espoon valtuustoon valittiin Keskustan listalta sitoutumattomana Anni Penttinen (tuolloin vielä Könönen); omilla aivoillaan ajatteleva ja fiksu valtuutettu, joka työkseen tutkii kehitysmaiden ympäristöongelmia. Syistä, joita en kaikkia tiedä, eikä varmaan kannata liikaa arvailla, Anni erosi kepun ryhmästä syksyllä 2006 ja sen sijaan että olisi liittynyt mihinkään valmiiseen ryhmään, perusti oman ryhmän nimeltä Itsenäinen valtuustoryhmä. (more…)

Keskustelutilaisuus lintukosteikon suojelusta Espoon Veden
jätevesipuhdistamon  ruokalassa Hyljeluodontie 5 torstaina 5.6. klo
17-18. Kahvitarjoilu. Keskustelun jälkeen linturetki klo 18.15-19.30,
lähtö Hyljeluodontieltä varrella olevalta luontopolun parkkipaikalta.
(more…)

[Alla äsken kaupunginvaltuustossa käyttämäni puheenvuoro metron puolesta, pari täydentävää kommenttia on näin hakasulkeissa.] 

Arvoisa puheenjohtaja,

metro ilahdutti matkustajiaan taannoin laittamalla mainospaikoille aforismeja. Metromatka on niin nopea, etten kaikkia ehtinyt lukea, mutta lukemistani suosikkini oli seuraava: “Jarrumies ei koskaan ole päättämässä matkan suunnasta.” Aforismin oli laatinut eräs arvostamani ajattelija, Jouni J. Särkijärvi [hän on myös kokoomuksen valtuutettuna Espossa, esitti nyt metropäätöksen lykkäämistä]. Nyt taidamme tulkita aforismin eri tavoin.

Metroasiassakin kysymys on suunnasta ja visiosta. Anja Pankasalo [kok] puhui äsken hyvin tulevaisuuden ennustamisesta ja ennusteiden laatimisesta. Meistä kukaan ei tiedä, mikä on Espoon talouden tola 30 vuoden päästä. Meistä jokainen tietää, millaisen haluaa Espoon olevan tuolloin. Minä haluan sellaisen Espoon, jossa joukkoliikenne on sekä käyttäjien että ilmaston takia raiteilla, jossa yhdyskuntarakenne on eheä ja auto välttämätön paha eikä välttämätön. Tämä päätös tähtää juuri siihen, ilman että vuosittainen kustannus millään tavalla ylittäisi sitä, mitä pidän joukkoliikenteelle hyväksyttävänä. On itseasiassa melkoinen investointivaje, jos Hiltusen [kvalt Leo Hiltunen, nykyään SDP] esittämä pitää paikkansa eli jos Madridissa on 316 km metroa neljää miljoonaa asukasta kohden ja tällä seudulla parikymmentä kilometriä miljoonaa asukasta kohden.

Samaan aikaan kun muualla seudulla ja muualla Suomessa suorastaan tapellaan raideinvestoinneista, toimii Etelä-Espoon joukkoliikenne sellaisissa epäpaikoissa kuin Tapiolan bussiterminaali Sampokujan alla ja sitä operoidaan polttomoottoritekniikalla. Tämä on se vaihtoehto, jota metron vastustajat tässä tilanteessa, kun siirrytään sanoista tekoihin, ajavat. Sitäpaitsi Tapiolan terminaali on keskeinen bussiliikenteen solmukohta, paljon huonompiakin paikkoja on.

Tai miten se nyt meni. Sinnepäin. Joka tapauksessa tuntuu yhtä paljon vuodelta 1985 kuin tuon mainoksen esittämisen aikoihin - Espoon kaupunginvaltuusto kokoontuu nimittäin tänään seminaariin ruotsinlaivalle. Seminaari ja keskustelu on tarpeen, vallankin kun asialistalla on se, tuleeko valtuustosopimuksen mukaan piakkoin tehtävästä organisaatiouudistuksesta liivit vai tuluskukkaro. Samoin vierailukohteet Tukholmassa ovat ajankohtaisia; jätevedenpuhdistamo ja jätteenpolttolaitos. Silti, jotenkin Viking Mikälie-Nella ei minulle edusta seminaaripaikkojen huippua. Valtuuston puheenjohtajisto olisi hyvin voinut päättää seminaarin pidettäväksi jossain espoolaisessa paikassa, vaikka tax-free -tuliaiset sitten olisivatkin jääneet ostamatta.

No, lohduttaudun uivassa Korpilammessa kokolattiamatosta ja suuta kuivaavasta ilmastoinnista nauttiessani sillä, että lentäminen olisi todennäköisesti vielä hölmömpää ilmaston kannalta.

Matinkylä-Olarin suuralue on ainoa alue Espoossa ilman kunnollista uimahallia. Halli on tarkoitus kuitenkin rakentaa pian, vuosikymmenen vaihteessa. Jotta halli palvelisi asukkaita mahdollisimman hyvin, on sen sijainnista mahdollisuus antaa ehdotuksia osoitteessa http://www.espoo.fi/avoinespoo 20.4. asti.

Istuin eilen Jokerien vaihtoaitiota seuraavalla rivillä Bluesin voittaessa Jokerit. Näemmä kahdeksan vuoden espoolaisuuteni alkaa vaikuttaa, ainakin pystyin hyvin tosissani jännittämään Bluesin puolesta. Hienoa että kausi jatkuu finaaleihin asti, ehkä kohta jääkiekkoinnostus vie tilanteeseen jossa yleisössä on enemmän fanipaitoja kuin pikkutakkeja (hallista bongattu tänään nimitettävä ulkoministeri ei ollut pukeutunut kumpaankaan vaan valitsi turvallisen keskitien).

Samalla, kun jäähallien tarvetta ja ympärivuotista käyttöä pidetään selviönä, käy keskustelu Leppävaaran urheilupuiston hiihtoputken osalta kuumana. Maanantaisessa valtuustossa tullaan päättämään putken vaatimasta asemakaavasta eli käytännössä sallimaan tai kieltämään se. Olen itse vähän kahden vaiheilla: en tiedä varmasti, kuinka tarpeellinen putki ylipäänsä tulee olemaan ja onko se ympäristön tai päästöjen kannalta millään tapaa perusteltu. Onko jäähallikaan, jos asiaa tältä kannalta ajattelee? Toisaalta yrittäjä lienee vakuuttunut siitä, että putkelle on kysyntää ja liiketoiminnallisin perustein toimivana se joutuu myös maksamaan energiakustannuksensa itse.

(Lisäys 9.4.) Äänestin hiihtoputkikaavan puolesta, kuten suurin osa valtuustoryhmästämme muutenkin. Energiankulutus on rakennuslupa-asia ja siinä varmasti tullaan vaatimaan paljon. Demareiden, jotka etukäteen julkisesti ilmoittivat vastustavansa kaavaa ryhmäpäätöksellä, äänet muuten hajosivat aivan täysin.

Espoon neuvoloissa panostetaan miehiin, tietävät kaupungin sivut kertoa. Aihetta on, vaikka panostus tällä kertaa tarkoittaakin ainoastaan 10-15 isän kutsumista terveystarkastukseen. Ehkä hanke kuitenkin saa myös henkilökunnan miettimään asiaa laajemmin. Omat kokemukseni eivät ole kovin mittavat vaan käsittävät yhden lapsen kanssa käydyt neuvolakeikat, mutta jo niidenkin pohjalta korjattavaa on ja Nousiaisen Jussi on havainnut saman aikanaan.

Jos isä menee lapsen kanssa neuvolaan kahdestaan, homma yleensä toimii ihan hyvin. Jos isä ja äiti menevät, keskustelu käydään äidin kanssa. Älyttömin kokemukseni on hammashoitolasta, jossa olin ikäänkuin kakkospotilaana - keskustelu lapsen suuhygieniasta käytiin äidin kanssa, ja minulta hoitaja kysyi, olinko muistanut pestä hampaani.

Selvää on, että korjaamista on monien isienkin toiminnassa ja asenteissa eikä varmasti monessakaan perheessä ole sellaista tilannetta, että molemmat vanhemmat pääsisivät neuvolaan vaan se kotona oleva, useimmiten äiti, sinne neuvolaan menee. Tässä voisi kuitenkin olla sukupuolivaikutusten arvioinnille aika hyvä tapaustutkimuskohde…