Valtuusto piti 550-vuotisjuhlakokouksensa. Käteen jäi vähän. Espoon keskuksesta ei päätetty mitään, ei kaupungintalon purkamisesta mutta ei korjaamisestakaan.

Sen sijaan voidaan sanoa, että kivaa oli. Pidin ryhmäpuheen, ja anekdoottina kerrottakoon että ministeri Stenbäck oikoluki sen vaatimattoman ruotsinkielisen osuuden löytäen silti korjattavaa. Ken on kiinnostunut kokouksen kulusta löytää koko tapahtumainkulun täältä.

Kaupunkisuunnittelu ja kaikkinainen rakentaminen Espoossa on tavalla tai toisella teknisen ja ympäristötoimen asiana. Niin pientä koppia ei olekaan, etteikö ainakin lupa sille pitäisi anoa. Metro, uudet koulut, puistot, tontit, asuminen - sama toimiala useine virastoineen hallitsee kaikkia. Tästä syystä sekä poliitikkoja että viranhaltijoitakin aika ajoin kiinnostaa kehittää toimialan organisointia, sillä muutama pullonkaula särkemällä saadaan sirpaleiden siivoamisen jälkeen aikaan parempaa kaupunkiympäristöä. Hyvä esimerkki tästä on teknisen keskuksen asiakaspalvelun perustaminen.

Tällä haavaa ollaan tilanteessa, jossa sekä toimialan johtaja että suurin osa tärkeimmistä virastopäälliköistä, kaupunkisuunnitteluviraston, teknisen keskuksen ja kiinteistöpalvelukeskuksen, ovat kaikki kuusikymmentä vuotta täyttäneitä miehiä ja näin ollen viimeistään muutaman vuoden sisään heräämme aamuun, jolloin he eivät enää tule työpaikoilleen vaan jäävät ansaitulle eläkkeelle. Eikä heidän tarvitse olla yksin, aikamoinen liuta yksikönpäällikköjä tulee samaan marjapussirinkiin (minun tuntemani eläkeläiset pelaavat tavallisimmin muita pelejä, mutta marjapussi kuulostaa joltisenkin hyvältä tässä yhteydessä).

Elleivät siis vaaleissa poliittiset voimasuhteet muutu täysin, on suurin muutos alalla ensi vaalikaudella odotettavissa näistä henkilövaihdoksista. Virkamiesten roolista politiikassa on esitetty useita eri näkökulmia, mutta kyllä virastopäällikön valta on siksi suuri että henkilövalinnat tulevat olemaan tärkeitä. Pysykää kuulolla.

Viime vaaleissa Espoon valtuustoon valittiin Keskustan listalta sitoutumattomana Anni Penttinen (tuolloin vielä Könönen); omilla aivoillaan ajatteleva ja fiksu valtuutettu, joka työkseen tutkii kehitysmaiden ympäristöongelmia. Syistä, joita en kaikkia tiedä, eikä varmaan kannata liikaa arvailla, Anni erosi kepun ryhmästä syksyllä 2006 ja sen sijaan että olisi liittynyt mihinkään valmiiseen ryhmään, perusti oman ryhmän nimeltä Itsenäinen valtuustoryhmä. (more…)

Tälläkin foorumilla on tullut puhuttua omasta vaalirahoituksesta ja kun asia nyt kansan valittujen tiimoilta puhuttaa, niin kerrottakoon avoimuuden nimissä omatkin vaalirahoitustiedot:

• rahaa paloi melko tarkkaan 750 euroa, jossa summassa ei ole mukana näiden sivujen ylläpito 
• äänen hinta oli n. 1,37 euroa, kun kuluiksi lasketaan myös puolueelle mennyt ehdokasmaksu
• omien verotettujen palkkatulojen lisäksi rahaa tuli sukulaisilta (100 euroa) ja Jyrki JJ Kasvin seminaarijärjestelyistä (250 euroa)

Vähän käy kateeksi kansanedustaja P. Virtasta, joka pääsi Tampereelta läpi kahdella tonnilla…

Nöyrästi piti palata tänä aamuna töihin, tosin taas vähän kokeneempana ja jotain uuttakin oppineena. Paljon kiitoksia äänestäjille, muille tukijoille, keskustelijoille ja kyselijöille!

Kahdensadan kansanjohtajan joukossa on kaikkien aikojen suurin määrä vihreitä. Vantaan Jokiniemen äänestysalueella vihreät oli suurin puolue - tästä olen oikeasti aivan fiiliksissä; vaikka signaali on varmasti heikko, voi se silti ennakoida parempaa. Parantamisen varaa tietysti aina jää ja monta äärimmäisen hyvää vihreää ehdokasta jäi enemmän tai vähemmän täpärästi ulos pääluvusta.

Tänään jatkuu Espoon kaupunkipolitiikan tekeminen, tosin voi olla että valtuustoryhmän kokouksessa menee aluksi tovi onnitellessa Jyrkiä ja Johannaa .

Me viihdytämme teitä,
ja te viihdytte -
me tunnemme teidät
ja pienet tarpeenne,
olette käyrinä
viraston seinällä.
Sieltä hymyilette
vaan vielä leveämmin hymyilemme me.
(Ote kappaleesta “Me viihdytämme teitä, san. Jarkko Martikainen)

Vaalisirkuksen temput ja teltat alkavat olla nähty ja tyhjennetty. Pääosa suomalaisista äänestää vasta tänään. Kaikkien äänioikeutettujen yhteisissä käsissä on se, millaista politiikkaa Suomessa tehdään ja millaista politiikkaa Suomi tekee maailmalla seuraavat neljä vuotta. Jos suomalaisten muutoshalu on kovin pieni, jatkavat suurten puolueiden suurten ikäluokkien miehet sekä osin vielä iäkkäämmätkin edelleen Martikaisen maalamilla linjoilla.

Olen oppinut ajattelemaan politiikkaa jatkumona, johon vaalit tuovat aina tihentymän. Vaalien välinen aika on kuitenkin pitkä, viime kerran jälkeen Suomi sai naispääministerin ja siitä tuntuu olevan kauan. Puolueille vaalit kuin vaalit mittaavat aina myös ihmisten mielikuvaa niiden onnistumisesta. Ehdokkaiden osalta tietysti vaaleissa tehdään valinnat valtuustoon, eduskuntaan tai presidentiksi, mutta vaaleissa menestyminen ei tarkoita vain läpipääsyä. Vaaleissa menestyneet poliitikot ovat usein vahvoilla puolueen sisäisissä sekä muissakin luottamuspaikkajaoissa - sekä tietysti seuraavissa vaaleissa.

Ensin ratkaistaan kuitenkin nämä vaalit. Äänestäjien tehtävä on nyt päättää, ovatko nämä ilmastovaalit, veropolitiikkavaalit vai typistetäänkö vaali pääministerivaaliksi ja jatketaan kuten ennenkin.

“Liikaa” maksetun opintorahan vapaaehtoiseen takaisinmaksuun on vielä aikaa pari viikkoa. Ellei rahoja maksa maaliskuun loppuun mennessä, ottaa valtio omansa takaisin 15% korolla - selvästi suuremmalla kuin lain sallima ylin viivästyskorko. Tänä vuonna valtio vie näitä opiskelijoiden rahoja kuusi miljoonaa euroa. Sillä maksaisi esimerkiksi tuhannen ammattikorkeakouluopiskelijan koulutuksen koko vuonna. Ei ole minusta ihan oikein moinen.

Kampanjakiire; kulttuurikokemukset vähissä. Siksi H. Luntialan tekstiviestiromaani “Viimeiset viestit” on loistava eikä tarvitse keskittyä pitkää aikaa kerrallaan.

Olin pitkään sitä mieltä, että alkoholiveron alennus oli hyvä asia ja että Suomi oli osin pakotettu siihen. Nyt alkaa näyttää siltä, että olin väärässä. Olen edelleen valmis puolustamaan yksilön oikeutta valita juoko vai eikö juo ja uskon edelleen, että kalliin ja mystifioidun alkoholin liepeen alta nousee aina esiin pimeä kauppa. Silti olisin valmis korottamaan veroa ja siten vaikeuttamaan viinan saatavuutta.

Syitä on kaksi: nähtävissä on, että vanhempien lisääntynyt alkoholinkäyttö on lisännyt lasten huostaanottoja selvästi ja samalla moninkertaisesti lisännyt lasten pahoinvointia. Seuraava iso ongelma tulee siitä, että suurten ikäluokkien eläköityessä työnteko ei enää estä heidän juomistaan ja alkoholiperäiset vaivat, kuten dementiat lisääntyvät.

Keinoina kuluksen pienentämiseen toiminevat varoitustarrojen sijaan parhaiten kaikkien markkinoijien tuntemat pakkauskoon suurentaminen ja hinnan laskeminen - tosin tässä tapauksessa nimenomaan negaationa. Ylioppilasliikkeen taannoinen “mäyräkoirasta sikspäkkiin” -kampanja oli tästä oiva esimerkki. Hinnannostokaan ei välttämättä enää pelasta ongelmakäyttäjiä, mutta ennaltaehkäisee ainakin osan ongelmista. Asiallisesti otettuna alkoholilla on hyviäkin vaikutuksia, mutta terveysjuomaa ei ole sen enempää laatuviinin kuin leijonaviinankaan etanoli.

Flunssa, mokoma, iski ja pakotti minut jättämään tämän päivän TKY:n vaalipaneelin väliin . Voi kyllä olla, että paikkaaja antaa tällä haavaa paremman kuvan vihreydestä kuin niistävä ja päänsärkyinen allekirjoittanut.

Joka tapauksessa olen tavattavissa Otaniemessä, Alvarin kahvilassa 7.3. klo 12-14 Mari Puoskarin kanssa. Tulkaa silloin juttelemaan.