Espoon kaupunginjohtaja Marketta Kokkonen ilmoitti maanantaina eläkkeelle jäämisestään tämän vuoden lopussa, päinvastaisista puheista huolimatta aivan riittävän ajoissa jotta Espoossa voidaan sekä selvittää että ottaa käyttöön joku muukin malli kuin perinteinen virkakaupunginjohtaja.

Suomalaisen torsopormestarimallin, siis valtuuston keskuudestaan valitseman pormestarin, ohella on nimittäin muitakin käytännön vaihtoehtoja johtaa ja ohjata kaupunkia hyvässä synkronissa poliittisen johdon hyväksymän strategian kanssa. Kaupungin sisäisessä johtamisessa tarvitaan poliittisten linjojen ja hallinnon nykyistä parempaa yhteensovittamista. Helsingin johtomalli on tästä yksi esimerkki: kaupungin ylin johto koostuu (entisistä) poliitikoista virkauralla ylenneiden hallintoihmisten sijaan. Jokaisella on osaava ja pätevä esikunta taustallaan. Espoossa viimeisin askel on ollut päinvastainen: kaupunginjohtajan ja toimialajohtajien tehtävät muutettiin määräaikaisista vakinaisiksi pari vuotta sitten. Espoon nykyiset johtajat ovat virkauraa pitkin edenneitä, päteviä ihmisiä. Kuitenkin näkisin, että tehtävä olisi riittävän houkutteleva määräaikaisenakin, oli nimike sitten pormestari tai kaupunginjohtaja.

Yksi asia uuden johtajan valinnassa on kuitenkin ylitse sisäisenkin johtajuuden: Espoon kaupunginjohtajan on kyettävä uskottavasti pitämään Espoon ja kaupunkiseutujen puolta valtion tasausjärjestelmän kanssa painittaessa. Tätä varten tulevalla johtajalla tulee olla vahva näkemys ja vankka verkosto. Muuten on vaarana, että pääkaupunkiseudun sisäiset klikit syövät kaiken energian ja valtakunnallinen talouspolitiikka jää varjoon, jolloin tilanne jopa pahenee muiden kuntien ahdingon syvenemisen myötä