Olen tänä kesänä pyörtänyt kymmenvuotiaasta asti vaalimani päätöksen olla poimimatta marjoja metsästä. Syy on selvä, tänä syksynä metsässä ei ole voinut käydä poimimatta edes vähän ja kierre on valmis, parhaimmillani olen ollut rahassa laskettuna tuottavampi mustikanpoiminnassa kuin palkkatyössä. Positiivisiin mielenterveysvaikutuksiin pätee se luottokorttiyhtiön mainoksen slogan, priceless. Samoin sieniä on löytynyt varsin mukavasti ja lahjaksi saadun sienikirjan myötä minun ei enää tarvitse tyytyä suppilovahveroihin, mustiin torvisieniin ja kanttarelleihin.

Espoolaisissa on kuitenkin monenlaista metsässä möyrijää ja Keskuspuiston asutusta lähimpänä olevat alueet ovat olleet aika lailla loppuun kaluttuja. Nuuksioonkaan ei pelkkiä marjoja ajatellen kannata lähteä, retkeilemään kannattaa tietystikin. Kehitinkin itselleni nöyryyden strategian mitä marjastukseen ja sienestykseen tulee: Keskuspuiston lenkkipolkujen varrelta ei kukaan muu kehtaa poimia, joten lippis syvälle korville ja polunreunaan vaan. Ämpäri täyttyy nopeasti ja sienipaikkavinkki on täten teidän muidenkin vapaasti käytettävissä, mustikkaakin vielä on.

Usein kuulee väitettävän, että Espoon kaupunkisuunnittelu olisi epämääräisten liikemiesten tai rakennuttajien käsissä. Kuten tiedetään, puuttuvat Espoosta tyystin umpikorttelit (johon syyllinen lienee tendenssi olla rakentamatta uusia sellaisia aikana, jolloin Espoo on rakennettu) ja keskusta.

Nykyisellään suurin kaupunkisuunnittelun vaikuttaja on kuitenkin urheilu ja urheiluväki, vieläpä ilman että rahaa liikkuisi vaikuttajalta vaikutettaville. Kun Jousenpuiston metroasemaa, Tapiolasta seuraavaa siis, ollaan käymässä rakentamaan, on paikallinen kaupungilta vuokratulla maalla pelaava palloseura FC Honka ilmoittanut vaativansa samaan syssyyn uuden stadionin. Vipuvarren muutoin puuttuessa pari urheilupoliitikkoa jätti jopa oman ehdotuksensa aseman alueen kehittämisestä käytyyn suunnittelukilpailuun. Alueella on nyt ehdottomasti tärkeintä rakentaa asuntoja ja palveluja, etenkin kun sekä tänä että viime vuonna jalkapallon olosuhteita on parannettu uusin katsomoin, valaistuksin ja uudella pelialustallakin. UEFA:n mitat täyttäviä pallokenttiä Suomessa on ja jalkapallokulttuurin kehittämiseksi niitä tarvitaan lisää. Loppukuusta pelattavat naisten EM-kisat ovat yksi osoitus kulttuurin noususta. Hintana ei kuitenkaan saa olla urbaaneimman Espoon kehittämisen tyssääminen tai asuntojen rakentamisen viivästyminen.

Tapaus ei ole lajissaan ainoa, mutta monessa muussa kaupungissa on onnistuttu yhdistämään kaupungin kehittäminen ja urheilu. Esimerkiksi käy Jyväskylä: kaupungin kupeessa Harjulla on aktiivista urheiluelämää ja JJK:n pelejä. Kun Jyp voitti viime keväänä jääkiekkomestaruuden, oli pelaajilla ja faneilla yhteinen paikka kokoontua kaupungin ytimeen kävelykadulle juhlimaan. Espoossa luonnollista paikkaa tällaiseen juhlintaan ei vielä ole, ja siksikin on myös urheiluväen etu että kaupunkia kehitetään ilman välistävetoja.