Matonpesusta
Espoossa on kesäisin viisi kunnallista kuivan maan matonpesupaikkaa. Kuten varmaan kaikki tietävät, on kuivan maan pesupöytä, josta pesuvedet kulkevat käsiteltäviksi vesistöjen kannalta paljon parempi kuin mäntysuopaisten mattojen huljuttelu meressä tai järvessä. Pesupöytä on myös selälle parempi ja tuoksu on sama tutun kesäinen. Räsymattojen pesu taitaa olla yksi niistä asioista, joka yhdistää suomalaisia ikä- ja yhteiskuntaluokkien ylitse.
Yhtä asiaa en kuitenkaan ymmärrä: miksi osa pesijöistä, nuorista ja vanhoista, edelleen ruiskauttaa matoilleen laimentamatonta suopaliuosta? Pullon kyljessä on laimennusohje, jonka mukaan pesuliuoksen tulisi olla yksi osa mäntysuopaa sataan osaan vettä. Laittavatko nämä ihmiset pyykkikoneeseensakin viisi paketillista pesuainetta tai käyttävätkö hampaidensa pesuun puoli kiloa tahnaa? Pesutulos ei siitä parane, mutta rahaa ja Itämerta kuluu.
