Espoossa on kesäisin viisi kunnallista kuivan maan matonpesupaikkaa. Kuten varmaan kaikki tietävät, on kuivan maan pesupöytä, josta pesuvedet kulkevat käsiteltäviksi vesistöjen kannalta paljon parempi kuin mäntysuopaisten mattojen huljuttelu meressä tai järvessä. Pesupöytä on myös selälle parempi ja tuoksu on sama tutun kesäinen. Räsymattojen pesu taitaa olla yksi niistä asioista, joka yhdistää suomalaisia ikä- ja yhteiskuntaluokkien ylitse.

Yhtä asiaa en kuitenkaan ymmärrä: miksi osa pesijöistä, nuorista ja vanhoista, edelleen ruiskauttaa matoilleen laimentamatonta suopaliuosta? Pullon kyljessä on laimennusohje, jonka mukaan pesuliuoksen tulisi olla yksi osa mäntysuopaa sataan osaan vettä. Laittavatko nämä ihmiset pyykkikoneeseensakin viisi paketillista pesuainetta tai käyttävätkö hampaidensa pesuun puoli kiloa tahnaa? Pesutulos ei siitä parane, mutta rahaa ja Itämerta kuluu.

Kunnissa suurin osa virkamiehistä taitaa olla tällä hetkellä lomalla. Vielä vanhojen työehtosopimusten piirissä olevalla väellä voi vuosilomaa olla jopa yhdeksän viikkoa, varmasti ihan ansaittua. Sillä välin toisaalla kuitenkin tapahtuu asioita, jotka tulevat vaikuttamaan jo syksyn ja parin seuraavan vuoden asuntotilanteeseen.

Aivan ensimmäinen merkittävä asia on ASP-lainan ehtojen huomattava paraneminen ja sen kautta ensiasunnonostajille kanavoitava tuki. Vaikka muutama tuhat euroa on murto-osa pienenkään asunnon ostohinnasta, kohdistunevat sen aiheuttamat paineet kerrostaloyksiöihin ja pieniin kaksioihin; sellaisiin asuntoihin, joissa ehkä muuten asuttaisiin vuokralla. Pieniä asuntoja siis tullaan tarvitsemaan kaupunkikeskuksissa, muutoin nuoret ensiasunnonostajat, vuokralla asuvat ja opiskelijat joutuvat kärsimään. Ellei tämä muuten onnistu niin rakennettakoon korkeammalle.

Toinen uusi avaus on tänään julkaistu Sipoonrannan rahoitusmalli. Sipoonranta on tuleva asuinalue Sipoossa. (Jos taloudessamme olisi televisio, yrittäisin varmasti poikkeuksellisesti seurata Diili-sarjaa, jossa hankkeelle haetaan markkinointijohtajaa, koskapa samantyyppisessä työssä itsekin olen.) Alueella on vahva asemakaava eli kunnan poliittinen tahto sen rakentamiseen on olemassa. Tavallisesti tässä tilanteessa olisi käytävä läpi kaksi rahoituskapeikkoa: ensin kunnalta tulisi löytyä budjettirahaa rakennuttaa alueelle kunnallistekniikka, sitten asuntorakennuttajalta tulisi löytyä rahaa aloittaa asuntojen rakentaminen ennekuin myynti alkaa vetää. Tehokkuustappiot ovat tavallisesti melkoisia. Kun kehittäjä ottaa ulkopuolista rahaa jakamaan omaa voittoaan, on alue mahdollista rakentaa leveämmillä hartioilla ja nykyistä nopeammin.

Lisäksi on muistutettava, että pk-seudun kuntien ja valtion puitesopimus velvoittaa Espoonkin rakennuttamaan ja vastaamaan siitä, että sen alueella rakennetaan vuosittain keskimäärin 2500 asuntoa. Tästä tavoitteesta ollaan pahasti jäljessä, määrästä toteutunee tänä vuonna alle puolet. Kaikki keinot nopeuttaa asuntotuotantoa sinne, mihin sitä on kaavallisesti sovittu toteutettavaksi, tuleekin siis käyttää. Tähän asti Espoossa on viivytelty sekä kaavoissa että kunnallistekniikassa.