Ken härjillä kyntää, se härjistä puhuu. Niinpä talousasia jatkaa mieleni askarruttamista, varsinkin kun  eilisessä kaupunginhallituksen iltakoulussa selviytymisstrategiaksi ristitty Espoo-strategia 2010-2013 ponnistaa valtuuston tuottavuusohjelman pohjalta. Yksi tärkeä tekijä tuottavuuden parantamisessa on entistä useamman palvelun tarjoaminen sähköisenä, joka myös parantaa palvelun laatua - ajatellaanpa vaikka hammaslääkärin ajanvarausta 24/7 nykyisen viikottaisen parin tunnin puhelinaikaikkunan sijaan.

Selvää on, että strategiavalintoja on tehtävä sen pohjalta, mitkä palvelut Espoossa halutaan tarjota erityisen hyvin ja missä riittää normaali lakisääteinen taso. Toisaalta tiedetään, että kaupungin palveluita käyttävät asukkaat ovat tyytyväisempiä palveluihin kuin kuulopuheiden perusteella niitä arvioivat. Entäpä jos tämä tieto yhdistettäisiin sähköisten palvelujen tarjoamiin mahdollisuuksiin? Iloiset veronmaksajat ovat useasti esittäneet, että julkisten palvelujen hinnassa näytettäisiin myös verorahoin maksettu osuus niistä. Näin päiväkotilaskussa lukisi esimerkiksi seuraavaa:

Palvelun hinta /kk                  900 €
Verovaroin katettu osuus        667 € 
Maksettava hinta                233 €

Laskin palvelun hinnan kymmenentuhannen euron vuotuisten kustannusten mukaan jaettuna yhdelletoista kuukaudelle ja otin maksettavaksi hinnaksi korkeimman kunnallisen päiväkotimaksuluokan.

Tämä voisi osaltaan auttaa espoolaisia ymmärtämään, mistä he maksavat ja helpottaa painetta lisätä palvelujen määrää tai selviä ekstrapalveluja.

Tämä julkaistiin 16.4.2009 klo 8:57 Pohdintaa, Talous otsikon alla. Voit seurata kommentteja RSS 2.0 uutisfeedistä. You can leave a response, or trackback from your own site.