Espoon valtuusto käy läpi kaupungin tilannetta ja pähkii tulevaisuutta parin päivän seminaarissa. Tätä varten kaupungin kehittämis- ja tutkimusryhmä (erinomaisesti taustatietoa saatavilla, käykää tsekkaamassa!) on koonnut statistiikkaa.

Hälyttävin indikaattori koko kymmenien sivujen nivaskassa on seuraava: yhden aikuisten perheet (sinkut tai yksinhuoltajat) muodostavat 22% espoolaisista ruokakunnista. Kuitenkin yhden aikuisen perheet muodostavat 53% köyhistä ruokakunnista. Selvää siis on, että jo kuluneiden hyvien vuosien aikana tilanne on muodostunut kestämättömäksi. Kun verotulokertymä heikkenee ja kaupunki tulee säästämään kaikesta, muuttuu näiden perheiden tilanne vielä vaikeammaksi.

En esitä johtopäätöksenäni, että kahden aikuisen ydinperhe tekee autuaaksi, vaikka tilaston valossa kaksi aikuista pelastaa perheen köyhyydeltä melko todennäköisesti. Sen sijaan esitän, että tilaston kääntämiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen. Kaikkiaan köyhiä ruokakuntia on 10,5%, noin 10.000 kappaletta ja niissä asuu 20.000 espoolaista. Kun määritelmän mukaan näissä ruokakunnissa on vain yksi aikuinen, koskee asia myös 10.000 espoolaislasta.

Väännän vielä rautalangasta: lasten määrä vastaa kaikkia 0-3 -vuotiaita espoolaislapsia.

YTV:n johtoon valittiin tänään espoolainen Raimo Inkinen, vielä viime kaudella valtuustoryhmässämme istunut ympäristöosaaja. Demareille tämä oli vaikea paikka, koska YTV:n edellinen johtaja oli demari, joka siirtyi vuosi sitten Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi. Muidenkin pks-kaupunkien ylimmässä johtajistossa on vähintään yksi työväenliikkeen mies.

Minusta tässä ei sinänsä ole mitään hassua. Erikoista olisi ajatella, etteikö kaupunginjohtajalla olisi jonkunlaisia vankkoja poliittisluonteisia mielipiteitä. Ennemminkin omituista on, että johtaviin virkoihin nimitetään ihmisiä toistaiseksi; Espoossakin valitettavasti vakinaistettiin toimialajohtajat entisen seitsemän vuoden määräaikaisuuden sijaan. Nyt, kun vihreät ovat pääkaupunkiseudun toiseksi suurin puolue ja Uudenmaan kolmonen, on ihan selvää että vihreästi ajattelevia johtajia tulee valita valmisteluvastuuseen vähintään silloin, kun demarit paikoilta väistyvät. Muuten aiemmat vallanpitäjät saavat jäädä rällästämään ilman kuntalaisten tukea.

Laineet varmasti kuitenkin laantuvat aikaa myöten. Inkinen on osaava ja pätevä diplomi-insinööri, joka pääsee vastaamaan isoista insinöörihankkeista. Niihin ei puolueohjelmassa anneta ohjeita, ne ohjeet ja osaaminen tulevat Otaniemestä ja työelämästä.

Espoon vuokrataloyhtiö, Espoonkruunu, lähetti promokalenterinsa postissa. Kuvitus oli kuvia entisaikain Espoosta; erityisesti silmään pisti Espoon keskuksen muutos. Finnoontien ja radan tasoristeys olisi voinut olla hyvin 1950-luvulta, ja vasta kuvassa vilistävä punakeltainen Sm1- (vai Sm2, joku paremmin tietävä valaiskoon) juna sai minut tarkistamaan vuosiluvun. Se oli 1982. Kahdessakymmenessäseitsemässä vuodessa alue on muuttunut kokonaan. Onneksi muutos jatkuu, asemansillan remonttiin on varattu määrärahaa.

Muutosta taitaa kaivata Espoonkruunukin. Hallinnosta tihkuneiden tietojen mukaan ihan kaikki asiat eivät vaikuta olevan kunnossa. En kuitenkaan yhdy niihin, jotka vaativat koko yhtiön pilkkomista pienempiin osiin. Ensiksikin vuokrataloja tulee rakentaa koko Espoon alueelle ja kaupungin on helpoin koordinoida yhtä omistamaansa rakennuttajaa ettei sorruta kissanhännänvetoon jokaista uutta asuntokohdetta aloitettaessa. Toisekseen tässä taloudellisessa tilanteessa vuokra-asuntoja sekä kannattaa että on pakko rakentaa lisää ja näin ollen nämä uutiset ovat tärkeitä.