Itsenäisyyspäivän perinteisen hehkutuksen jälkeen arvelen olevan turvallista jakaa lukijakunnan (moi äiti!) kanssa ajatus, jota olen pyöritellyt päässäni jonkun aikaa ja jolle Matti Klingen kirjoitus itsenäisyyspäivän Hesarissa antoi uutta verta: Suomen historian 1910-luvun ja Balkanin alueen 1990- ja 2000-lukujen tilanteessa, erioten tämän hetken Kosovossa, taitaa olla aika paljon yhtäläisyyksiä. Voimakkaasti jakautunut kansa. Kaksi aakkostoa, valtaapitävien kyrillinen ja eurooppalainen latinalainen. Sijainti sellaisessa paikassa, ettei ketään oikeastaan kiinnosta mitä tapahtuu.

Kuvittelisin, että itse asiassa tapahtumien vyöry Suomessa 1917 on ollut aika lailla samanlaista kuin nyky-Kosovossa eikä joulukuun kuudentena pidetty eduskunnan istunto varmastikaan poikennut juuri tavallisesta. Julistuksen antaminen on toki tuntunut hienolta, mutta paikalle ei ole kutsuttu esimerkiksi valokuvaajaa - muutenhan kuva esiintyisi jokaisessa historiankirjassa. Onpahan vain otettu yksi askel kohti itsenäistä kansakuntaa ja pois horjuvan emämaan jaloista.

Eroja varmasti on ja korostan, että tämä on historiantulkintaa ihmiseltä, joka asiaa ei syvällisesti tunne. Toivon kuitenkin, että Balkanin alueen mukavilla ihmisillä on jatkossa rauha kehittää talouttaan vakaissa oloissa ja synnyttää “Suomi-ilmiöitä”, jos asia niin halutaan ilmaista. Ehken Vihreiden turvallisuuspoliittisessa työryhmässä pääsee miettimään näitäkin asioita ;).

Tämä julkaistiin 9.12.2007 klo 22:01 Pohdintaa otsikon alla. Voit seurata kommentteja RSS 2.0 uutisfeedistä. You can leave a response, or trackback from your own site.