Vallasta ja kullasta ei niin väliksi, mutta sen verran olisi voinut olla viisautta ettei olisi joulun ruokia lähtenyt ostamaan ostosparatiisin automarketista, kun lähikaupassa olisi ollut kaikki sama tavara; jopa ne silakatkin, jotka hypermarketin kalatiskiltä olivat loppuneet jo aikoja. Ehkä osaan ensi vuonna olla viisaampi, ehkä valta ja kulta ovat jakautuneet tasaisemmin. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Kilpailukyky ja tuottavuus eivät ole ensimmäisiä asioita kaupungin toimintaa arvioitaessa eikä kaupungin pidä toimia kuin liikeyritys. Kaupunki on toimija, jonka tulee huolehtia kokonaistaloudellisuudesta ja jonka on perusteltua kantaa vastuuta julkishyödykkeistä.

Käytäntö on usein kuitenkin jotain edellisten väliltä. Tarvitsin työtäni varten tiettyä tilastotietoa, jota kaupunki kokoaa. Sain asianomaisesta virastosta hyvin ystävällistä palvelua, mutta tietoa ei voitu lähettää mailitse sillä se on maksullista. Näin ollen menin seuraavana arkipäivänä virastoon, josta sain tiedon paperilla, mutta jossa minua ei osattu rahastaa. Tiedon kanssa menin sitten yhteispalvelupisteeseen, jossa minua piti rahastaa, mutta jossa tätä ei myöskään osattu tehdä eikä asia selvinnyt vaikka yhteispalvelupisteen virkailija (hyvin ystävällinen) soitti monta puhelua. Sain kuitenkin sitten mainitusta virastosta tiedot sähköisessä muodossa seuraavana arkipäivänä ja samoin (hyvin ystävällisen) puhelun, jossa minulle luvattiin lähettää lasku.

Minulta kului työaikaa matkustamiseen tunti-puolitoista ja haluamani tiedon sain siis kahden arkipäivän päästä sen pyytämisestä. Espoolaisten työaikaakin on kulunut aika lailla. Lisäksi sitä tulee kulumaan sekä Espoon että minun työpaikkani laskunkäsittelyssä. Laskun loppusumma on viisitoista euroa. Mitä olisikaan säästetty, jos olisin saanut tiedon suoraan sähköpostilla sitä pyydettyäni?

Itsenäisyyspäivän perinteisen hehkutuksen jälkeen arvelen olevan turvallista jakaa lukijakunnan (moi äiti!) kanssa ajatus, jota olen pyöritellyt päässäni jonkun aikaa ja jolle Matti Klingen kirjoitus itsenäisyyspäivän Hesarissa antoi uutta verta: Suomen historian 1910-luvun ja Balkanin alueen 1990- ja 2000-lukujen tilanteessa, erioten tämän hetken Kosovossa, taitaa olla aika paljon yhtäläisyyksiä. Voimakkaasti jakautunut kansa. Kaksi aakkostoa, valtaapitävien kyrillinen ja eurooppalainen latinalainen. Sijainti sellaisessa paikassa, ettei ketään oikeastaan kiinnosta mitä tapahtuu.

Kuvittelisin, että itse asiassa tapahtumien vyöry Suomessa 1917 on ollut aika lailla samanlaista kuin nyky-Kosovossa eikä joulukuun kuudentena pidetty eduskunnan istunto varmastikaan poikennut juuri tavallisesta. Julistuksen antaminen on toki tuntunut hienolta, mutta paikalle ei ole kutsuttu esimerkiksi valokuvaajaa – muutenhan kuva esiintyisi jokaisessa historiankirjassa. Onpahan vain otettu yksi askel kohti itsenäistä kansakuntaa ja pois horjuvan emämaan jaloista.

Eroja varmasti on ja korostan, että tämä on historiantulkintaa ihmiseltä, joka asiaa ei syvällisesti tunne. Toivon kuitenkin, että Balkanin alueen mukavilla ihmisillä on jatkossa rauha kehittää talouttaan vakaissa oloissa ja synnyttää “Suomi-ilmiöitä”, jos asia niin halutaan ilmaista. Ehken Vihreiden turvallisuuspoliittisessa työryhmässä pääsee miettimään näitäkin asioita .

Prologi: Pinja lupasi linkittää blogini omaansa, jos päivitän tiheämmin.

Varsinainen asia: huomenna päätetään valtuustossa Espoon ensi vuoden budjetista. Menoista toki on jo sovittu budjettikehyspäätöksessä sekä tietysti valtuustoryhmien kesken neuvottelemalla. Vihreiden budjettsaavutuksista erityisesti on nostettava esiin se, että ensi vuonna Espoossa syödään parempaa kouluruokaa. Jokaiseen kouluun tulee nimittäin lähi- ja luomuruokaviikko, jolloin raaka-aineisiin voidaan käyttää enemmän kuin ne muutama sentti oppilasta kohden. Sekä lapset että vanhemmat siis tulevat huomaamaan, mistä monena vuonna on leikattu kun edes muutamana päivänä ruokaan panostetaan vähän enemmän.

Hyvää ruokahalua!

Epilogi, seuraavana päivänä: Ei se sitten ollutkaan ihan niin helppoa. Itse asia toki meni läpi, mutta kun erehdyin puheenvuorossani kommentoimaan, että tämä etuisuus ei mene koiranomistajaeläkeläisille (keskustelun isoimmat yksittäiset asiat olivat koiraveron poisto ja erilaiset eläkeläisalennukset) niin eräs valtuutettu nosti siitä sitten äläkän… Pahoittelut hänelle, mutta kyllä minä ennemmin kumarran espoolaiskoulujen suuntaan enkä leikkaa tuntikehyksestä ja sijoita rahoja kaikkien eläkeläisten – varallisuudesta riippumatta – kuntosalikortteihin.