Asiallisesti ottaen
Olin pitkään sitä mieltä, että alkoholiveron alennus oli hyvä asia ja että Suomi oli osin pakotettu siihen. Nyt alkaa näyttää siltä, että olin väärässä. Olen edelleen valmis puolustamaan yksilön oikeutta valita juoko vai eikö juo ja uskon edelleen, että kalliin ja mystifioidun alkoholin liepeen alta nousee aina esiin pimeä kauppa. Silti olisin valmis korottamaan veroa ja siten vaikeuttamaan viinan saatavuutta.
Syitä on kaksi: nähtävissä on, että vanhempien lisääntynyt alkoholinkäyttö on lisännyt lasten huostaanottoja selvästi ja samalla moninkertaisesti lisännyt lasten pahoinvointia. Seuraava iso ongelma tulee siitä, että suurten ikäluokkien eläköityessä työnteko ei enää estä heidän juomistaan ja alkoholiperäiset vaivat, kuten dementiat lisääntyvät.
Keinoina kuluksen pienentämiseen toiminevat varoitustarrojen sijaan parhaiten kaikkien markkinoijien tuntemat pakkauskoon suurentaminen ja hinnan laskeminen - tosin tässä tapauksessa nimenomaan negaationa. Ylioppilasliikkeen taannoinen “mäyräkoirasta sikspäkkiin” -kampanja oli tästä oiva esimerkki. Hinnannostokaan ei välttämättä enää pelasta ongelmakäyttäjiä, mutta ennaltaehkäisee ainakin osan ongelmista. Asiallisesti otettuna alkoholilla on hyviäkin vaikutuksia, mutta terveysjuomaa ei ole sen enempää laatuviinin kuin leijonaviinankaan etanoli.
