Tämänpäiväinen ehdotus Teknillisen, Kauppa- ja Taideteollisen korkeakoulun yhdistämisestä on mediassa nähty yhtä kuin toteutuvana mallina. Osin mallissa voi olla puolensa, mutta kääntöpuoliakin on. Molempia vatvotaan lopullisesti seuraavan eduskunnan voimin. Tämänhetkisten valtiopäivämiestemme ja -naistemme joukossa on peräti kahdeksan diplomi-insinööriä, arkkitehtia, ekonomia tai taiteen maisteria, kun mukaan lasketaan myös kauppatieteiden kandidaatti Bryggare (lisäksi yksi edustaja oli maininnut cv:ssään käyneensä jollain kurssilla TKK:ssa, mutta häntä en laskenut mukaan).
En missään nimessä sano, että asiasta päättämässä pitäisi olla insinöörejä ja ekonomeja. Politiikkaa tekevät aina korkeintaan edistyneet maallikot ja se on hyvinkin perusteltua, kun asioita valmistelee asiantunteva virkamieskunta. Silti väkisin käy mielessä, että näinköhän Helsingin yliopiston yhdistäminen vaikka Teatterikorkeakouluun ja Maanpuolustuskorkeakouluun olisi yhtä yksinkertaisen kuuloinen hanke. TKK:laisten siinä kuin muidenkin kannattaa siis ehdottomasti osallistua keskusteluun vielä päätösvaiheessa – sillä on varmasti vaikutusta.
Pikainen selvitys muuten osoitti, että maanviljelys ja lääketiede ovat valtiopäiväedustajien ehdottomasti useimmin harjoittamia ammatteja, jopa niin että niiden ympärille rakennetut puolueet olisivat huomattavan suuria (jaa, toinenhan noista tietysti on jo olemassa). Miksiköhän asia on näin?
. Voi kyllä olla, että paikkaaja antaa tällä haavaa paremman kuvan vihreydestä kuin niistävä ja päänsärkyinen allekirjoittanut.
.
